Tilaisuus oli järjestetty ihanteelliseen ympäristöön. Suuren kauppakillan kaariholvinen sali palvelee nykyään historiallisena museona, siinä menneet vuosisadat loivat oikean taustan Mika Waltarin suurromaanin vironkielisen laitoksen julkistamiselle. Tuolit uhkasivat loppua, paikalle saapui puolisensataa asianharrastajaa, kärjessä suurlähettiläs Aleksi Härkönen puolisoineen.
Waltaria on käännetty viroksi todella ahkerasti, laskin 25 teosta, joista monet käännetty kahteen kertaan, kun varhaiset ovat päässeet kielellisesti vanhenemaan. Nyt kaikki suurromaanit on luettavissa viroksi, kun tämä viimeinenkin tuli Piret Salurin urakoimana. Piret tosin muistutti, että Nuori Johannes on vielä kääntämättä, mutta eihän Waltari julkaissut sitä itsekään. Ihmeesti sekin muuten maailmalla leviää, vaikka tekijä tuomitsi sen pöytälaatikkoon.
Suomen Instituutin johtaja Riitta Heinämaa avasi tilaisuuden, nuori Ingrid Orman toimi juontajana ja sitten pääsin irti kertomaan romaanin synnystä, taustasta ja sisällöstä. Kiitollinen tehtävä. Valtavan sisältörikas romaani on Ihmiskunnan viholliset, myös pessimistinen, suorastaan raskasmielinen, mutta hiton mielenkiintoinen, jos vain jaksaa pysyä kertojan tosiasiavyöryn tuntumassa. Koko keisari Neron aikainen maailmanpiiri, Välimeren alue laidasta toiseen toimii romaanin monenkirjavana näyttämönä. Pääaiheena kristittyjen vainot, joita Manilianuksen perhe kolmessa polvessa Roomassa joutuu läheltä seuraamaan, kunnes… no enpä kerro kauheaa loppua, jos joku vielä romaaniin tarttuu.
Teos ilmestyi suomeksi 1964, jolloin Waltarilla oli hyvä työrauha seitsemän vuotta aiemmin nimitettynä akateemikkona. Jättimäiset esityöt sitten näkyvät romaanissa. Jotkut jo ilkkuivat Valtakunnan salaisuuden (1959) ja viiden vuoden hiljaisuuden jälkeen, onko Akatemia laiskistuttanut ennen niin tuotteliaan kirjailijan, mutta kaksiosaisena ilmestynyt romaani hiljensi louskuttajat. Samaan aikaan vanhaa Akatemiaa purettiin kovalla ponnella Kekkosen johdolla. Vironkielinen laitos osuu nyt sopivasti juhlistamaan 50 vuotta sitten ilmestynyttä teosta.
Anneli Kalajoki esitti Waltari-seuran tervehdyksen, minkä jälkeen Piret Saluri sai kertoa suuresta urakastaan. Waltarin kääntäminen on valtava sivistyksen oppitunti kääntäjälle, hän iloitsi. On lukemattomia asioita, joita on tarkistettava ja joihin on etsittävä oikeita ilmaisuja. Historia vilisee tapahtumia ja terminologiaa, paljon outoa ja yllättävää. Kaiken kaikkiaan palkitsevaa työtä! Piret on laatinut myös tuoreen käännöksen Sinuhesta, ja minulla oli ilo saada häneltä toinenkin mahtava laitos, Olavi Paavolaisen Synge monoloog. Ehtymättömän tarmokas kääntäjä, joka taas etsii uutta kohdetta. Lisää Paavolaista? Anneli huomautti, että Waltarin Neljä päivänlaskuakin on kääntämättä.
Kustantaja Krista Kaer iloitsi Waltarin teosten myyntimenestyksestä, nytkin tätä Inimkonnaa on myyty bestsellerinä joulumarkkinoilla. Omin silmin näinkin suuressa kirjakaupassa heti kassan vieressä korkeat pinot sekä tätä että Sinuhea. Lopuksi esitimme näyttelijä Tonu Mikiverin kanssa pienen performanssin eli vuoroluennan näytteeksi romaanista suomeksi ja viroksi.
Sydämellinen tilaisuus, joka päättyi viini- ja pikkupalatarjoiluun, minkä jälkeen vielä marssimme mainioon ravintolaan (mikähän sen lyhyt nimi olikaan) illalliselle. Mikä ilta: sain olla yksin kukkona seitsemän daamin seurassa! Tällaisia tilaisuuksia tarjoaa vain Mika Waltari ja Viron Suomen Instituutti. Lähimmän daamini, viehättävän Maimu Bergin kanssa olemme syntyneet samana vuonna ja samana päivänä, mikä taas toistettakoon. Maimu kirjoittaa paitsi omaa, kääntää samalla Laila Hirvisaaren Katariinaa, joten kyllä täällä kovasti Suomen kirjallisuutta luetaan ja hyvä niin.
Puhuttiin herkuttelun ohessa (ankkaa) paljon kielestä ja kielen merkityksestä. Illan kohokohta oli Piretin kertomus siitä, millaisen vaikutuksen presidentti Kekkosen vironkielinen puhe Tarton yliopiston juhlasalissa 1964 teki nuoreen kuulijaan. Maailma on vielä olemassa! tajusi Piret silloin. Se oli niin merkittävä kokemus ja vaikuttavasti kerrottu, että siihen tekee mieli joskus vielä palata.
16.1.2014