Niin alkaa kokousten kausi, ei mahda mitään. Hyvästi levollisten viikkojen lekottelu. Totta puhuen hyvin vaatimatontahan tämä minun virkoamiseni sentään on.
Sosiaalinen elämä aukeni hilpeän nuorekkaissa merkeissä. Ylivakerin sukukatselmukseen eli klaanin perinteiseen aaton tapaamiseen kerääntyi kaikkiaan 66 henkeä, heistä 21 vilistäviä pikkunapuloita. Siellä tehtiin hiki otsalla monta tarkistuslaskentaa ja päädyttiin lopulta siihen, että Leeni ja Toivo Ylivakerin seitsemällä lapsella on yhteensä 17 lasta ja edelleen 27 lastenlasta. Korjatkaa jos luvut ovat vieläkin tarkistettavissa.
Elinvoimaa, melskettä ja monenlaista teutarointia riitti päärakennuksessa, joka on läpiremontoitu Laurin ja Paulan toimesta. Isäntäväki selvisi tämän remmin kestityksestä sujuvasti. Paljon ei siinä ehdi keskustella, mutta joitain hajatietoja sentään keräilin kunkin sukuhaaran tuoreimmista vaiheista. Olenhan jo jokseenkin sivullinen ja Marja vielä enemmän, neljännesvuosisata kulunut Elinan kuolemasta. (Vieläkin Mara Huhtamäki hänet kirjassaan muistaa.) Pari lasta meiltä pääsi sentään paikalle. Luovuin suosiolla yrityksestä oppia tuntemaan kaikkia kolmannen polven kiljukauloja.
Kehäkukan kabinetissa alettiin sitten loppiaisen pyhänä kohdistaa ajatuksia Sillanpään Seuran menneen vuoden jättiurakkaan ja ennen muuta tuleviin suunnitelmiin. On tekeillä suuri ooppera Myllykoluun, mutta varsinkin sen taloudelliset näkymät leijailevat toistaiseksi korkealla ilmassa. Paitsi onhan tukea jo saatu kolmeltakin arvokkaalta taholta, ja lisää on vimmatusti haussa. Jäätiinpä kehittelemään, haavi liikkuu. Ilmiantakaa hyviä sponsoreita!
Teema tarjoilee meille anteliaasti oopperaelämyksiä suoraan Metropolitanista. Katselin ja kuuntelin lumoutuneena Thais-tarinan kaunista kuljetusta, kuinka kurtisaanista värkättiin kunnon kristittyä. Munkin tavoite onnistui vähän liiankin täydellisesti. Kun tämäkin teos jäi meidän omassa oopperassa aikanaan näkemättä, taltiointi meren takaa oli tervetullut korvaus ja kohottava elämys.
Kun pääsin hyvään vauhtiin, selvitin Wagnerin juhlavuoden loppiaisiksi koko nelituntisen Valkyyriat taannoiselta tallenteelta. Muhkeata laulantaa, jylhää meininkiä, salskeata kajauttelua – suunnattoman hitaasti vain selvittelivät sekavia juoniaan ja sukusotiaan. Ne muutkin osat aikanani katselin, patetiaa parhaimmillaan. Roolijako ei ymmärtääkseni voisi olla osuvampi, upeita suorituksia, pitkiä vetoja, väristäviä kohotuksia. Kuntoa tuollainen kysyy ja äänijänteitä. Taas nähdään, että juhlavuodella on aktivoiva merkitys. Olisinko ilman sitä vieläkään näitä Wagnerin lohkareita nielaissut.
Kuusta karsitaan, koristeita kerätään koppaan. Talo riisuutuu juhlapuvustaan. Viimeiset sillit, sardiinit ja lipeäkalan rippeet nielaistaan. Sahtia on vielä tilkka tonkan pohjalla. Vähiin menee ennen kuin vallan loppuu. Pian on matka taas Helsinkiin, ja kovat härkäviikot alkavat.