Mustana lähestyvä joulu rauhoittaa, mikäs tässä. Pirtissä on lämmintä, kuivaa ja valoisaa. Ja tästä alkaa valon aika, hiljalleen. Työvire koko ajan nousussa, joulu tuntuu suorastaan harmilliselta katkokselta.

Tosin Seppo Zetterberg kehotti huolehtivasti lepäämään, kun arkistossa ohimennen tapasimme. Totesin että tässä onkin ensi viikolla kalenterissa pari tyhjää päivää.

Pressiklubissa haravoivat kuluneen vuoden kohokohtia. Mitähän ne voisivat olla? Puhtaasti subjektiivisesti ajatellen: Sillanpää-juhla ja seminaari Tampereen yliopistossa ehdottomasti, ylitti kaikki odotukset. Juhlaraha ja seuran saama Pro Hämeenkyrö -mitali. Sitten keväisen kirjani myöhempi vastaanotto, taas tullut pari ystävällistä ihailukirjettä. Sellainen lämmittää todella. Kolmanneksi näytelmämme Kuubalainen serenadi menestys Rauman kaupunginteatterissa, täyttöprosentti 99,7. Pankaa paremmaksi.

Onko yleisiä ilonaiheita maailmassa? Syyrian myrkkyaseiden hävitys. Pieni lohtu hirveässä sodassa. Hälytys kaivosvillityksessä ja arktisen meren porauksissa. Muuta kotimaassa? Sauli Niinistön hyvin alkanut presidenttikausi ja Jenni Haukion toiminta kirjallisella kentällä. Juha Sipilän nousu ja aseista riisuva olemus. Sote-uudistuksen takeltelu. Mitä vielä voisi olla? Hitto kun ei tule mitään mieleen. Mietin lisää uudenvuoden aattona. Lähettäkää ehdotuksia.