Marja täyttää vuosia eikä vanhene millään. Viritin juhlakahvit ja lahjoitin matkan Saarenmaan oopperajuhlille ensi kesänä. Aineeton lahja on paras. Kirjankin hän sai, koska kuluttaa niitä vinhaa tahtia. Kömmin kaukana perässä.

Ajoimme Hämeenkyröön kirkkaassa talvisäässä. Viehätys otti meidät vastaan täynnä lämpöä. Putkitaiteilija Viitanen on käynyt kohentamassa veden kiertoa pattereissa, mistä häntä koreesti kiitämme.

Sitten sonnustauduimme F. E. Sillanpään Seuran joulukahveille Isoon pappilaan. Juhlavuosi ei lopu millään. Väkeähän tuli huoneet täpöpäyteen. Tehtäväni oli pj. Jussi Niinenmaan avaukseen jälkeen esitellä päävieraamme Tuija Välipakka, joka esitti herkkiä runojaan otsikolla ”Joulun sivunäytös”. Samalla muistettiin Pirkkalaiskirjailijoiden 70-vuotista taipaletta, joka on yltynyt varsinkin runouden tapahtumiksi. Tuomo Linnainmaa oli löytänyt kätköistään Taatan juhlarunon Sippolan maatalousnäyttelyyn vuodelta 1959! Tulkitsin sen hyvällä menestyksellä.

Seuran saama Pro Hämeenkyrö -mitali kunniakirjoineen oli nähtävillä. Vt. sihteeri Johanna Helminen johdatteli ohjelmaa. Vilja Pylsy kukitettiin urotöistään juhlavuoden vetäjänä, ja entinen pitkäaikainen puheenjohtajamme Seppo Siuko kutsuttiin kunniajäseksi. Pyry Majasen hiveleviä luonto- ja maisemakuvia katseltiin huilunsoiton säestyksellä. Laulettiinkin välillä. Lopuksi paras ohjelmanumero: Taatan aito joulusaarna sieltä alkuvuosilta, todella jykevä, hyvä ja hauska pakina. Kyllä niissä vieläkin on ytyä.

Näin laskeuduimme taas askelman kohti joulua, mutta ei tämä tähänkään lopu. Edessä on ainakin Sikomäen aatonaaton ulkoilmakirkko, jossa minun on esiinnyttävä ensi kertaa elämässäni maallikkosaarnaajana. Kauhistaa jo etukäteen.

Nautimme Marjan juhlan kunniaksi pitkästä aikaa Abun pizzat ja vähän punaviiniä, saunoimme ja yritin katsella Shakespearea, mutta nukahdin piru vie nojatuoliin.