Otavan takkatuli-ilta on entisensä, yhtä muhkea ja tungokseen saakka täynnä. Tarjoilua riittää ja puhekumppaneita. Jouduin heti Iltsikan tytön uhriksi ja mitähän ihmettä siinäkin puhuttiin, enkeleistä varmaan.

Mutta kuulin hienon uutisen, että Heikki A. Reenpään toimesta oli lähetetty kukkia Jenni Haukiolle kiitokseksi kirjallisuuspainotteisesta itsenäisyyspäivän ohjelmasta. Vielä on huomaavaisia herrasmiehiä joukossamme. Olihan Tampere-taloon kutsuttunakin kirjailijoita, ja Vanhan kirjallisuuden päivien toiminnanjohtaja Johanna Kurkikangas, joka on tässä unohtunut Viljaa hehkutettaessa. Fiksua että varsinaiset työn puurtajat kutsutaan eikä keulakuvia.

Hannu K. Riikosen kanssa vaihdoimme pari sanaa Paavolaisesta, samoin Pekka Tarkan ja Vesan kanssa. Joka härjällä kyntää… Matti Leinosen vuoro oli kehaista kevään kirjaani, ja joku puhui suopeasti Huovis-kirjastakin, joten tilaisuus täytti itsetunnon täydennystehtävän.

Olikohan se Suna Vuoren taannoinen Sofi-kritiikki kohtuuton vai ei, siitä riittää edelleen puhetta, nyt Salokanteleen Jussin ja aiemminkin jo Kirstin kanssa. Onhan hyvä, että kriitikko joskus purkaa sydämensä pohjia myöten vai mitä.

Outi Pakkaselle kerroin terveisiä Berliinistä ja valitin, että matka vähän katkesi virukseen. Elokuvamuseokin jäi käymättä! Mutta uudestaan mennään, Outikin taas lähdössä sinne.

En vieläkään ole täysipainoisessa juhlakunnossa, joten ajoissa hilpaisin kotiin.