Adventti alkaa. Emme kuulleet saksalaista Hoosianna. sillä jumalanpalvelus alkoi täällä tuntia aikaisemmin kuin Suomessa. Münsterin tuomiokirkosta nähtiin vaikuttavaa katolisen messun loppupuolta. Sitä paitsi joulukonsertti tuossa Kaiser Wilhelmin muistokirkon uudella puolalla oli pettymys, perin viihteellistä ja köykäistä, ei juhlaa eikä arvokkuutta.

Ostin eilen mielijohteesta liput Komische Operaan, vaikka siellä menee tuttu Cosi fan tutti. Mitenkähän sitäkin on muuteltu, mietin. Nyt vain kävi niin, että jostain iski virus ja yskä enkä ollut parhaassa oopperavireessä. Taksikuski jo mennessä antoi jalomielisesti kaksi pastillia – ajatellen lähinnä muita oopperassa, kuten hän huolehtivasti huomautti. Sitten takanani istuva daami sujautti oopperassa vielä yhden väkevämmä karkin, kun huomasi tuskaiset yskänpidättelyni. Ystävällistä yhteisöllisyyttä! Toiselta puoliajalta jäinkin vapaaehtoisesti, ja Marja hoiti oopperan loppuun. Se oli siirretty nykyaikaiseen taiteen reastaurointistudioon, jossa maalausten kautta siirryttiin vaivihkaa 1700-luvulle. Esitys parani ja selkiytyi loppua kohti, muuttui eroottisemmaksi, Marja kuvaili.

No ei auta, käverin Unter den Lindenillä, joka ei ole kauneimmillaan: katutyöt vallanneet koko pituudeltaan ja rakennukset monet reastauroivissa muovikääreissä. Tihkusateinen ja hyytävä sää ei tilannetta paranna. Kävin tervehtimässä vanhaa Berliner Ensemblea, ja siellä menisi klassikko, Kolmen pennin ooppera, mutta ei minusta taida olla huomennakaan teatterissa istujaksi.