Vielä kerran, F. E. Sillanpään Seura, jäsentilaisuus täällä Café Esplanadissa. Alakerta on hyvä tila, mutta melu ja pulina yläkerrasta häiritsee. Silti keskityimme kuulemaan kunniajäsenemme. Heikki A. Reenpään muisteluksia ja pohdintoja kirjatilanteista tänään. Vanha kirjallisuus on saatava paremmin kaikkien ulottuville. Pian klassikot katoavat, ellei toimiin ryhdytä, siinä esityksen pääteema.

Kun poikkesin iltapäivällä tuossa Pursarilla Välkesalmen divarissa, oli puhetta vähän samansuuntaisesta. Suuret kuolinpesien kirjastot eivät enää kauppiaita siinä määrin himoita, kun ei ole tiloja. Ei ole sen puolesta keräilijöilläkään, joten murheellisen usein kirjat kärrätään kaatopaikalle. Hirvittävä juttu.

Professorilla oli toinenkin varteenotettava idea: kirjakahvila Musiikkitalon yhteyteen. Vapaa kirjallis-musiikillinen kohtauspaikka. Voisi käydä pitkiä, rönsyileviä, kriittisiäkin keskusteluja. Kukahan sellaisen kehittelisi.

No Esplanadissa nautimme iltapalaa ja Heikki A:n tarjoamia lasillisia sekä kuulimme ja näimme Vilja Pylsyn vauhdikkaan esityksen kuluneen juhlavuoden kohokohdista. Kuvanäytteitä vilisi, ja se Olli Horttanan lyhytelokuva Siljan suviyö katsottiin myös, tosin sen äänityksessä olisi parannettavaa. Marja kertoi lisää elokuvanteosta perintöhuvilassaan Törmällä. Minua alkoi pyörryttää koko tapahtumien määrä, satakuntako niitä oli koulutapahtumat mukaan lukien.

Esitin myös Matti Kassilan terveiset seuralle, kun hänelle soitin iltapäivällä sairaalaan. Aika virkeä on Matti ja elättelee toiveita nykyistä paremmasta hoitopaikasta, mutta tuskin enää kotiinpaluusta. Kiitollisia olemme hänen hienoista Sillanpää-filmatisoinneistaan.

Kauniiksi lopuksi suurmestari Eero Pylsy esitti Taatan joulupakinan ja sai kiitosta lähes Puotilan veroisesta imitaatiostaan.