Kukahan valopää keksi uudistaa tv1:n Tähtihetken? Se oli ainoa elokuvia arvioinut ohjelma, ja nyt siitä on tullut yhdentekevä haastattelumakasiini, samanlainen kuin kymmenet muut. Tänään puhuttiin peleistä, lopussa yhdestä elokuvasta 2 minuuttia. Ja mikä olisi kiitollisempi areena käsitellä elokuvia kuin juuri televisio! Tarmo Poussun ja hänen keskustelutoverinsa ajoista on menty koko ajan alaspäin, Rautakorpikin sentään puhui asiaa ja arvioi, vaikka tuhlasi aikaa hänkin tyhjiin haastatteluihin. Haikeana voisi muistaa muinaisia aikoja, jolloin vaikkapa Kalle Stewen jämeränä arvosteli uusia elokuvia.

Kirjoja käsitellään niin tv:ssä kuin radiossa lempeästi myötäsukaan haastattelujen ja keskustelujen muodossa. Miten virkistävää olisi kunnon kritiikki vaihteeksi, joku vahva persoona arvioimaan kirjoja ja elokuvia. Petteri ei lähde, mutta ainahan joku voisi löytyä nuoremmasta kriitikkokaartista. Nalle Nyberg esittelee hyvin ja sydämellisesti, mutta ei hänkään varaa yhtään kriittistä sanaa valitsemistaan kirjoista. Onko televisiosta tullut kulttuurin osalta pelkkä tuotemainosväline?

Tieto-Finlandia meni varmaankin oikealle miehelle, en ole kirjaa lukenut, mutta Vesahan sen asiantuntevasti arvioi Hesarissa. Kummallista muuten, että Tieto jaetaan ensimmäisenä – kun juuri tietokirjojen lukeminen ja seulominen on työläämpää kuin nuorten ja kaunokirjojen

Lähdetään Tampereelle juhlimaan Pirkkalaiskirjailijoita. Vanhin alan yhdistys täyttää 70 vuotta. Muistan vanhat kokoukset 70-luvulta Jorma Kannilan johdolla, antaumuksellinen manageri oli siinä. Silloin asuimme Hämeenkyrössä, ja sieltä bussilla sompailin kokouksiin, jossa vähän juotiin ja paljon puhuttiin. Käyttivät puheenvuoroja Väinö Linna, Kirsi Kunnas, Jaakko Syrjä, Erkki Lepokorpi, Väinö Kirstinä, Antti Eskola ja monet muut – ja takapöydästä kuului Martti Joenpolven tasainen jyrinä. Saas nähdä minkälaista siellä on nyt.