Liikunnallista elämää istumistyön vaihteeksi. Ennen en tiennyt, että istuminen on niin vaarallista kuin väitetään. Hemingway kirjoitti seisaallaan, ei terveyden vuoksi, vaan koska se sai lauseet pysymään lyhyinä. Nyt Matti Klinge syyttää suomalaista kirjallisuutta liian lyhytlauseiseksi, pitäisi olla moneen suuntaan avautuvia kauniita pitkiä lauseita. Tuskin Proust saa Suomesta seuraajia.
Eilen siis Yrjönkadulla uimassa ja illalla vielä K50 discossa hillitysti hyppelemässä: Siellä on kyllä aidosti kivaa, ruuhkaan saakka fiksuja yli viiskymppisiä ihmisiä, vaivattomia kontakteja, nostalgista pop-musiikkia. Tervetuloa Königiin kerran kuussa, meillä venähti pitkä tauko viimekertaisesta.
Tänään lenkkeiltiin Viikissä ja vietiin hautalyhty Malmin hautausmaalle Einon päivän kunniaksi. Myrskystä ei suuremmin tietoa, iloista puhuria ja puitten kaatumista. Viikki on Marjan lintumaita, minä harvoin innostun seuraan, mutta ei siellä nyt tähän aikaan mitään lintuja tähyiltykään.
Sitten huomasin, että Maria Jotunin seura pitää istuntoa tuossa Rikhardin kirjastossa, joten painelimme sinne ja tervehdimme Eeva-Liisaa, joka on puheenjohtaja. Tiina Rinne kertoi Jotuni-rooleistaan ja Eevis itse esitti Jotunia, ”Vasten tahtoa” oikein hyvin. Kun kysyttiin ideoita tulevia kokouksia varten, tulin sohaisseeksi arkaan paikkaan, kun kehaisin Kari Tarkiaisen uutta kirjaa isoäidistään. Sukuhaaroilla on välirikko, ja seuraa näyttää hallitsevan Tuttu Tarkiaisen linja. Eivät innostuneet ehdotuksestani paitsi Eevis, joka lupasi lainata kirjan. Kannattaakin, luin vielä illalla loppuluvun ja Epilogin, hyvin kiinnostavaa kertomaa perheen vaietusta salaisuudesta, Tarkiaisen ja Jotunin avioliitosta. Jotunin teoksia tulkitaan vakuuttavasti elämänkokemuksia vasten, paljon pitemmälle mennen kuin Irmeli Niemen varovaisissa tulkinnoissa.
Ilahduin Karin reippaista sanoista niille tutkijoille, jotka alkoivat peitota V. Tarkiaista ja hänen tutkimustyötään, kun paradigma joskus 60-luvulla muuttui ja elämäkerrallinen tutkimus tahdottiin heittää romukoppaan. Aarne Kinnunen saa moitteet huonosta tavastaan nostaa itseään haukkumalla muita, eritoten edeltäjiään. Muutenkin jämerää puhetta. Muistakaa kirja Maria Jotuni. Vain ymmärrys ja hymy. Kustantaja on vähän apokryfinen Musarum minister, vaikuttaa omakustanteelta, mutta kaiketi saatavissa parhaista kirjakaupoista.
Illalla huipentui (onneksi) tanssikisa, joka kuuluu täällä iltahartauksien joukkoon, kun Marja on entinen kilpatanssija. Katsoin minäkin ratkaisun, jota pidimme oikeana ja sitä jopa äänestimme. Tehokasta tanssin propagandaa on kyseinen suosittu ohjelma. Huomasin että se kuuluu iäkkään Matti Kassilankin lempiohjelmiin.
Silta saa vielä yhden käänteen, onneksi viimeisen.