Syysflunssa vähän kiusannut kuten monia muitakin, mistä lie virus ampautunut. Upeita päiviä lipuu ohi puolikuntoisesti. Mutta tänään terhennyin Tampereelle vetämään kävelykierrosta FES:n jalanjäljille. Nelisenkymmentä kiinnostunutta kokoontui Amurin työväenkorttelin pihaan ja siitä lähdettiin muistelemaan Sillanpään kouluvuosia ja asumista hyvin tämäntapaisissa kamareissa. Säteilevä päivä saatteli lenkkiä Pyynikintorille ja siitä F.E. Sillanpään katua Aleksanterin puistoon ja vanhan lyseorakennuksen eteen (nykyinen Tylli), sisällekin pistäydyttiin.

Vanhastaan tuttu psyykkinen piirre on se, että kotona vain yskittää eikä ääni kulje – mutta kun tulee tilanne ja kuulijoita, kummasti alkaa ääni kantaa eikä yskitä kertaakaan. Näin selvittiin kierroksesta kunnialla, seuraava viikon päästä 12.9. klo 16 samasta paikasta.

Katselin eilen netistä suorana Obaman ja Reinfeldtin tiedotustilaisuutta Tukholmasta. Ei voi olla ihailematta Obaman levollista, hyväntuulista, täsmällistä retoriikkaa. Ei todella vaikuttanut aseenkalistajan puheelta, mutta jotain toimia on tulossa.

Nokiasta ei voi keksiä mitään sanottavaa mitä ei ole jo ensimylläkässä sanottu. Kansallinen tukipilari kaupattiin kilpailijalle, tappioltahan se kuulostaa, vaikka monet selitykset kääntävät asiaa parhain päin. Mutta aika aikaa kutakin. Jos ei käy enää kännykät kaupaksi, niin koettakoot toiset vuorollaan. Eri asia täytyykö tällaisen välikappaleen aina kehittyä huimaan erikoistuvaan suuntaan. Kuka kaipaa herkintä tietokonetta jatkuvasti taskuunsa, en minä ainakaan. Riittävät hyvin nää pöydällä ja sylissä pidettävät myllyt. Herkeämätön on line on stressaava, luulisin. Kesällä saattoi vielä tehdä hyviä putoamisyrityksiä hektisistä informaatiovirroista.