Viimeinen näytös Myllykolussa, päälle railakkaat huuhtelut meillä, sisäisesti ja ulkoisesti. Meni vain niukasti päälle 3000 katsojamäärä, tämän enempään ei pystytty. Mutta Sillanpää on nyt selvitetty, kaikki romaanit, osa muuta tuotantoa sekä elämänvaiheet kuvattu teatterin keinoin. Pääsimme maaliin. Kaksi meitä oli mukana alusta 1972 asti, Tuomiston Juhani ja minä. Odotamme kunnalta huomattavaa kunnianosoitusta.

Eilen myös täyttä säpinää. Sahdinteon SM-kisoissa kävin puhumassa kihelmöivästä aiheesta, Sillanpään suhteesta sahtiin. Löysin arkistostani aiheeseen liittyvän käsikirjoituksen: ”Kuvailen sahtia”. Alan mies oli äfee. Paras kuvaus sahdinjuonnista Suomen kirjallisuudessa on kokoelmassa Kiitos hetkistä, Herra… Se juttu ”Appiukkoni ja hänen mökkinsä”. Herkullinen tarina kaikkiaan.

Menestys Heiskalla hyvä, maistiaisiakin sain kylliksi saakka. Oikeata karnevaalimeininkiä. Illalla kävelimme Myllykoluun, vaihteeksi konserttiin, jota Seppo Hovi tutulla viihde- ja kulttuurihistoriallisella otteellaan veteli. Taina Piira ja Raimo Laukka laulelivat tuttuja viisuja lauantain toivottujen malliin.

Vielä kun soudettiin autereisessa suvi-illassa Törmälle saunaan, päivä sai sinettinsä. Yksi kuha pääsi uistimesta karkuun, toinen pikkuinen päästettiin suosilla. Loistava helle jatkuu.