Viime kesä Pyynikillä jäi väliin, enkä TTT:n rock-musikaalia vuodesta 85 nähnyt sitten koskaan. Nyt oli viimeinen hetki katsastaa edes tämä Pyynikin versio Kuuma kesä -85, joka siis on mennyt jo toisen kesän. Näiden rokkijuttujen suosio on ilmeisen valtava, fanijoukkoja ovat keränneet. Tähän suuntaan teatteri kulkee, ei auta.

Olihan se reippaasti ja letkeästi tehty, jotakin pientä hauskaa ja kasvateltua pölhökomiikkaa kylliksi saakka. Parodiaakin rokkifestareista ja ulkomaan pelletähdistä. Tuttuja lauluja, joita osa yleisöstä veteli mukana. Manserock on rautaa. Tämä on minua nuoremman ikäpolven juttu, mukaan ei pääse samalla tavalla, ei herää sama yhteinen nostalgia. Marja viihtyi paremmin.

Muistot kulkevat Pyynikillä samoin kuin äsken Olavinlinnassa. Ensimmäisen kerran kiipesin pyörivään katsomoon kesällä 1962 ja näin alkuperäisen Tuntemattoman toisen kesän esityksen. Olihan se kokemus. Sittemmin olen paikalla käynyt harva se kesä, johdinkin teatteria johtokunnan puheenjohtajana ja sovittajana kymmenen vuotta. Nyt se tuntuu lähteneen aivan omille teilleen, ja mahtava suosio saattelee. Ei voi muuta kuin onnitella. Mutta näkisipä siellä taas joskus oikean draaman.