Iloinen yllätys illalla. Toin taas bussillisen aktiivisia teatterimatkailijoita Tampereelta Myllykoluun ja katsoin samalla koko esityksen, ensimmäisen kerran sitten ensi-illan. Sehän oli kovasti parantunut! Ihmeellistä miten harrastajaesitys alkaa kiinteytyä ja elävöityä pari viikkoa tulikasteen jälkeen. Sitten vasta esittäjät vapautuvat ja varmistuvat. On tietysti mieskohtaisia eroja. Mutta nyt vasta yhteispeli alkaa sujua ja kohtauksiin tulee eloa ja jännitettäkin. Niin sitä pitää.

Tietysti on vielä puutteita ja jotain harmillisia kohtia (omasta mielestäni), mutta pääasia eli tarina tulee jo kunnolla kerrotuksi. Meidänkin kriittiset tutut Artsi, Saara ja Teija sanoivat yllättyneensä myönteisesti, olin kaiketi ladannut odotukset aika matalalle. Katsojia kauniina iltana noin 250 arvioni mukaan, sopivaa keskitasoa. Bussimatkailijat vaikuttivat hyvinkin tyytyväisiltä ja kiittelivät kokonaisuudesta, johdattelupuheineen tarjoiluineen kaikkineen.

Vielä yksi tällainen keikka. Ihmiselon ihanuus ja kurjuus jatkaa kyllä sunnuntaihin 3.8. saakka ke,to, su -tahtia.