Helsinkiläisiä katsojia Myllykolussa. Kirsti, Kati ja Jussi poikkesivat ensin syömään savunieriää ja mansikoita, painelivat sitten rohkeasti katsomoon, vaikka pilvet riippuivat. Ei kuitenkaan satanut. Ja nyt kuultiin ihmeeksemme, että esitys onkin suorastaan hyvä! Hauskaa ja hykerryttävää kesäteatteria kuulemma. Ilmeisesti siellä on tapahtunut huomattava harppaus, mikä on peräti ilahduttavaa. Samaa todistaa tuottaja tuoreessa viestissään. Hieno juttu.

Yksi puuduttava asia. Kuuntelen kentältä palatessani (nyt torstaiaamuna) Ylen aamua, ja mitäs aihetta siellä käsitellään: Jutta Urpilainen puhuu kehitysvajeesta sadasti toistetuin lausein, ja sitten yritetään nujertaa taas Päivi Räsästä, joka erehtyi puhumaan vakaumuksensa mukaan. Sehän on aivan sopimatonta, varsinkin ministeriltä. Yleensäkään ei pidä poiketa toimittajanormista, siis näistä korrekteista standardiajatuksista, muuten saa heti herhiläiset niskaansa. Toisinajattelu ei ole enää toivottua, tuskin sallittuakaan.

Eilen eräs Teivainen kiljahteli radiossa kiukuissaan siitä, että ulkomaalaisvalvontaa suorittava poliisi pysäyttelee ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ja kysyy papereita. Todella pöyristyttävää. Minut pysäytti kerran kaksi miliisiä keskellä Nevskiä Pietarissa, ja passi oli hotellissa. Tuli vaikeuksia. Olin ulkomaalaisen näköinen, äsken oli tapahtunut kahden kerrostalon räjäytys. Selvisin kuulustelusta säikäyksellä. Olisi pitänyt reklamoida… niin minne?

Onko tosiaan niin, että päivänpoltiikasta ei päästä eroon edes heinäkuussa? Eikö ne ansaitse edes hetken lomaa siellä kehitysvajeensa vierellä? Luulisi maailmassa olevan sata muuta kiinnostavampaa aihetta, mutta ehkä niille ajankohtaistoimittajille on mennyt tämä politiikkanauha niin päälle, että mitään muuta ei enää mietitäkään.

Ammuin keskimääräisesti kolme maalia ja voitin sentään Pitkon. Artsi on ylivoimainen. Puhuimme Karjalasta (Asko käynyt reissussa) ja valtioiden vakoilusta. Ne saa sankarillisesti vuotaa, mutta yksilön intimiteetti on pyhä asia. Mikähän valtio on urkinnan suhteen synnitön? Suurvalta vakoilee suurellisemmin kuin pieni, eikö vain. Olisiko John le Carré pitänyt etsintäkuuluttaa, niin paljon on mies kirjoissaan paljastanut kuninkaallisen Britannian vakoilutavoista.