Kokous Maria Härkki-Santalan luona, suurenmoiset tarjoilut, tavallista leppeämpi tunnelma. Nyt Sillanpään Seura on suorastaan tyytyväinen saavutuksiinsa. Mutta liika tyytyväisyys voi olla petollista, tehtäviä vielä edessä syyskuuhun saakka ja edemmäskin. Laura Santala oli kirjoittanut niin hyvän kritiikin näytelmästä Hämeenkyrön Sanomiin, että esitys nousi arvossa heti. Silti keskusteltiin kokouksessa vilkkaasti myös heikkouksista, mm. äänten kuuluvuudesta ja joistain yksityiskohdista. Annetaan ohjaajalle tiedoksi.

Väkeä tarvitaan lisää Myllykolun kahvioon. Alueen huolto askarruttaa meitäkin, vaikka päävastuu on kunnalla ja Hämeenkyrö-seuralla. Jollekin pysyvälle tolalle se on järjestettävä.

Seuraavaksi keskitytään Töllinmäki-päivään ensi sunnuntaina klo 13, ja minun on opastettava bussilasti Tampereelta näytelmään torstaina, joten toimintaa riittää. Kahden ensimmäisen näytännön yleisömäärä hipoo yhteensä puolta tuhatta, vaikka epäonni on koetellut esitystä: ensin ukonilma ja sitten helle, sairaskohtaus ja keskeytys.

Toinen luku Alastalon salissa. Pukkilan mietteet vakuuttavat oikein perilänsisuomalaisesta kateudesta. Lukiessa on selvitettävä sylet ja kyynärät, prikit ja parkit ennen kuin teksti aukeaa. Joskus on jo tunne, että lyhyemminkin saman saisi sanotuksi.

Olen salaa liukunut Tusculumissa uuteen kirjaan, Karjalan Kannaksen kautta. Paavolainen sai potkua Sastamalastakin. Samalla romaani on hedelmällisessä stand by -tilassa. Kun joku tavan mukaan kysyy, olenko nyt lomalla, voin vastata myöntävästi: rauhallinen kirjoittelu rantamajan aamuisessa yksinäisyydessä on parasta lomaa kaiken juoksentelun jälkeen. Pari sivua päivässä on sopiva käynnistystahti.

Marja johti taas jumppaa, märkä nurmi ei kuulemma haitannut. Mukaan mahtuu ensi tiistaina klo 18.