Luin loppuun tuon Kiltin tytön – jännitys suorastaan tiivistyi ihan viimeisille lehdille. Pirun hyvin kirjoitettu (ja suomennettukin), mutta onpa kiitosten luettelokin lopussa mittava. Tämä Gillian Flynn osaa ironian, juonen rakentelun, hyytävän tyylin ja huumorinkin. Hurja kuvaus parisuhteesta. Silti innoittava kokemus, voin vilpittömästi suositella.

Sitten seippailin Myllykoluun katsomaan hieman uuvuttavaa helleharjoitusta. Kiire tulee kuten aina, mutta arvatenkin nähdään uudenlainen esitys – siitä takeena jo näyttävä lavastusrakennelma. Sen käyttöä vielä hikisesti opetellaan.

Mitäs nyt lukisin? Kun yksi vangitseva romaani loppuu, tulee tyhjä olo. Jos lukisin Scott Fitzgeraldin Great Gatsbyn uudelleen – nyt kun siitä on taas uusi glamour-elokuva liikkeellä. Tai pitkästä aikaa Hemingwayn short storeja ja Pariisin muistoja. Kaikkea mikä liittyy Paavolaiseen. Juha Vakkurin Afrikan kierros on kiinnostava, varsinkin silloin kun kertoja joutuu kiipeliin. Mutta Juha selviää kaikesta. Tietopakettina mittava on tämä Afrikan ympäri.

Seisovan helteen herkistämänä voi myös vain katsella pihakeinussa kaunistaa maailmaa ja kiittää, että saa tässä vapaana olla.