Tässä pitäisi lukea selostusta elokuvapolitiikasta. Kirjailijaliitto järjesti ekskursion Elokuvasäätiön tiloihin, mutta luistin viime hetkillä: liian kaunis kevätpäivä matkustaa! Tällaiset pimeän tilan symposiumit pitää järjestää syksyllä ja talvella parhaaseen leffa-aikaan.

Siispä sain lahjaksi kaksi vapaata päivää, huomisenkin. Käytän ne viisaasti lojumalla riippukeinussa ja lukemalla todella imevää ja hyvää kirjaa: Gillian Flynn, Kiltti tyttö. Tämä on nyt se Gone Girl, jonka Marja luki alkukielellä jo Edinburghissa aivan kirjaan liimautuneena. WSOY julkaisee suomennoksen näinä päivinä. Älykkäästi kirjoitettu jännittävä teos, mitä muuta voi ihminen riippukeinussa toivoa.

On myös kylvötöitä, ruohonleikkuuta, puitten hakkuuta, saunan lämmitystä, kokon kohentelua ja ensimmäinen pihajumppakin pidettiin Marjan johdolla. Miten tekee liikunta hyvää kankean talven jälkeen, painokin putoaa.

Katsottava silti Borgenia eli Vallan linnaketta, josta havaittiin, että tanskalainen politiikka on fiktiivisenäkin kiinnostavampaa kuin totinen suomalainen, jota saattoi seurata ykköseltä heti Femman sarjan päätyttyä. Onko toimittajien vaisuutta, että mitään räväkkää ei keksitä eikä tule julki. Entiseen ylimielisen alentuvaan tyyliin keskustelua vedettiin. Keskustelijoita yllytettiin tappelemaan enemmän, mutta heti kun innostuivat vähän huutamaan, puheenjohtaja puuttuu isällisesti peliin.

Mikael Pentikäisen potkut ihmetyttää kaikkia. Miksi kelpo urakan tehnyt päätoimittaja lentää kuin joku lätkävalmentaja kaseikkoon kesken pestin? Hesarin murentunut arvovalta sai uuden lommon. Mutta hienosti julkaisivat sunnuntaina Kianto-juttuni, joten pidetään nyt pienempää suuta. Toimitus ainakin osaa asiansa. Sanoman hallituksessa taitaa kusi nousta kuumemittarissa. WSOY:n panivat jo vanhasta arvotalosta muuttamaan palokunnan naapuriin. Ranskan Villa Linnasta luopuivat, samoin Suvikunnasta. Hyvä kun kunnon kustantaja pääsi eroon tuhoisasta isäntävallasta. Mutta kuinka käy Bonnierissa, sielläkin toimitusjohtaja lähti lätkimään. Kaikki pannaan kaupan. Kuten Kaj Kalin totesi Anjan haastattelussa: enää ei paraskaan pelastu.