Myllykolun harjoituksissa päiväsaikaan todettava, että ainakin siellä on vahvoja tyyppejä. Muhkeata miesenergiaa, myös hauskoja naistyyppejä. Uusia kasvoja, mikä tekee helposti urautuvalle kesäteatterille terää. Kahvila hoitaa huoltoa mainiosti.

Eikö ole rangaistus joutua katsomaan viisi tuntia lätkää kauniina helluntai-iltana. Vanhoina hyvinä aikoina MM-kisat pidettiin joskus maalis-huhtikuun tietämiin. Voimme olla kiitollisia, että kisat päättyivät, kummasti niihin aina tempautuu ainakin loppupeleissä mukaan. Mutta joka ei ollenkaan välitä lätkästä ja futiksesta, ei ymmärrä ihmissuvun eräitä olennaisia puolia. Voiko tajuta historiaa tai aikamme liikehdintöjä, ellei osaa ikään kuin koeputkessa katsoa kilpailullisten joukkueliikkeiden olemusta ja niiden herättämiä reaktioita?

Joka tapauksessa voimme huokaista helpotuksesta: mitään joukkohysteriaa ei nähdä turuilla tai toreilla, ei kompastella kännissä koneista ja jos kompastellaan, kukaan ei kiinnitä huomiota. Suomalaiset osaavat alistua myös hammastelevaan tappioon. Sekin kasvattaa kansakuntaa, on aina kasvattanut, sodista alkaen. Sama koskee euroviisuja, jotakin Loordin poikkeusta lukuunottamatta olemme tyytyneet toisen viulun soittajiksi, oli ennakkohuuma kuinka kuumaa hyvänsä.

Tappioista toipuu helposti vaikka katselemalla luomakunnan ihmeitä tänä kevään rynnistysaikana, joka valtaa kiihkollaan unteloimmankin talvijäärän.