Huomasin että tutkivan journalismin tähti David Walsh luennoi Lance Armstrongista kertovasta kirjastaan Royal Lyceum Theatressa. Päätin poiketa kuulemaan. Teatteriin paineli väkeä yhtenä virtana. Onkohan tää nyt oikea paikka? Siellä menee tavallisesti Ibsenin A Doll’s House, jospa nämä menevät sitä katsomaan. Ehkä luento on jossain sivuhuoneessa. Mutta ei tällainen nuorten miesten virta voi mistään Nukkekodista olla näin kiinnostunut.

Vähitellen uskottava, että kaikki työnnyimme suureen teatterisaliin kuulemaan David Walshia. Suosio vähän kuin Esa Saarisella. Valkotukkainen Walsh esiintyi kuin lavatähti ainakin, esitti ensin videopätkiä pyöräilijän vaiheista ja haastatteluista ja puhui sitten yli tunnin väsymättömästä 13 vuotta kestäneestä doping-jahdistaan pyöräilijän jäljissä. Paljon vihaa, syrjintää ja epäilyä häneen sen aikana kohdistui. Kerran hänen lehtensä Sunday Times tuomittiin jo 10 000 punnan sakkoihinkin ”perättömistä” kirjoituksista. Tuli mieleen meidän hiihtojupakkamme ja STT:n tuomio taannoin. Mutta Walsh peri lopulta voiton ja todisti doping-epäilyt. Armstrongin oli tunnustettava kaikki kuuluisassa tv-showssa. Siinä hän sanoi pitkin hampain antavansa anteeksi jopa David Walshille. Tämä kertoi, ettei anteeksiantoa ole kuulunut. Hän arvioi, että Armstrong maksaa Sunday Timesille moninkertaisen hyvityssumman jos vain voi välttyä julkiselta anteeksiannolta.

Walshilla oli oma motiivinsa sitkeään jahtiin. Hänen poikansa on kuollut pyöräilijänä ilmeisesti dopingin vaikutuksesta. Armstrong oli vaarallinen esikuva.

Vetävä tilaisuus, Walsh näytti kuinka täysi yleisö pidetään otteessa herkeämättä vain kertomalla dramaattisen tapaussarjan yksityiskohtia. Hyvä yhden miehen show, otan oppia. Lopuksi voittoisa tietokirjailija jakoi signeerauksia ehtymättömän näköiselle jonolle. En sentään ostanut kirjaa. Niin kiinnostunut en ole pyöräilystä saati dopingista. Mutta tutkivan journalismin oppituntina erinomainen.