Bussi 36 vie tästä nurkalta paitsi merelle myös toiseen suuntaan Holyroodin linnan ja uuden upean parlamenttitalon väliselle päätepysäkille. Molemmissa harjoitimme tutkimuksia. Kun olen lukenut Nigel Tranterin populaarista Skotlannin historiasta kuvauksia katolisen Queen Maryn ja uskonpuhdistajan John Knoxin taisteluista, tuntui merkilliseltä astella samoja linnanhuoneita, missä nämä kohtasivat vajaat 500 vuotta sitten. Ajan syklinen läheisyys hipaisi.

Täällä kuninkaalliset edelleen viihtyvät kesäisin. Hienossa elokuvassa, missä Helen Mirren esitti kuningatar Elisabethia, tämä oli yksi tapahtumapaikka. Tänään näimmekin ilmielävän kuninkaallisen, kun pinsessa Anne jakoi kunniamerkkejä Afghanistanista kotiutetuille sotilaille. Osuimme paikalle kiipeiltyämme tunnin läheisellä vuorella, mutta kuningas Arthurin istuin jäi toistaiseksi valtaamatta. Saimme sen sijaan vastaanottaa sotilaiden komean ohimarssin, skottiasuinen soittokunta kärjessä.

Parlamenttiin palaamme ensi viikon kyselytunnilla.

Säteilevä päivä päättyi illalliseen intialaisessa ravintolassa Hamiltonin sillan kupeella. Hienostunut ravintola on kätketty mahdollisimman huomaamattomasti entisen varastorakennuksen näköiseen parakkiin. Valkoiset pöytäliinat ja valkotakkiset superkohteliaat miestarjoilijat.

Hyppäsin vielä taksiin ja hurautin King’s Theatreen, missä Millennium Forum Productions (kiertävä seurue) esitti Brian Frielin näytelmän Translations. Se kertoi kielitaistelusta Irlannissa 1833, jolloin brittisotilaat oli komennettu muuttamaan iirinkieliset paikannimet kunnollisiksi englanninkielisiksi. Karttatyö aiheutti monenlaista kahakkaa paikallisten asukkaiden kanssa, joita ylinnä edusti vanha latinaa ja kreikkaa taitava koulumestari, vähän taskumattiaan kallisteleva veikkonen. Irlantilainen kansallisylpeys ja brittiläinen ylivalta törmäsivät sekä koomisin että traagisin tapauksin. Puhuttiin iirinsekaista englantia ja proper English, pääpiirteet sentään sieppasin. Näinkin voi sympaattisen näytelmän tehdä peräti kielipolitiikasta. Isossa teatterissa vähänlaisesti yleisöä.

Pieni esimerkki käytöseroista. Kysyin väliajalla ohjelmaa makeisia myyvältä tytöltä. Tämä kutsui toisen kaverin ”to help the gentleman to get program”. Hujoppi lähti viemään minua toiseen kerrokseen oikealle tiskille, missä niitä siis oli. Mites Suomessa: ”Niit on kai siäl aulassa.”

Shakespeare pubissa paluumatkalla kova meno, jalkapalloa ja polttareita. Marja jäi kotiin lukemaan Gillian Flynnin tämän kevään bestelleriä Gone Girl, jota kehuu mukaansa nieleväksi trilleriksi.

Ilahdutti muuten eilen kustantajan tänne skannaama Juhani Seppäsen kolumni Ilta-Sanomista. On siis myös älykkäitä, oivaltavia lukijoita, vastaanotto ulottuu ihan laidasta laitaan. Seppänen toteaa, että ”Rajalan kirja on hienompi kuin hän itse tietääkään”. Hyvä tietää.

Toiselta laidalta ihmetyttää edelleen, että jotkut näkevät minun ”haukkuvan ex-vaimoa sivistymättömyydestä”. Miten niin! Koko sanaa sivistys en käytä kertaakaan. Jos kuvaan joitain keskusteluja, tulkinta on lukijalla. Jos Me Naisten palstanpitäjä siellä haluaa nähdä ”haukkumisena” huvittuneet, hienovaraiset kommentit niin nähköön. Lukijathan kirjan viime kädessä luovat, kukin omista edellytyksistään (ja ennakkokäsityksistään).