Harmajaa tihkusadetta, ulos ei huvita paljon mennä.

Siispä luetaan. On päästy kirjoitustyön alkuun ja lisäksi luetaan paljon. On mainittava Marjan special löytö läheisestä kirjakaupasta: Kate Summerscalen romaani Mrs Robinson’s Disgrace, joka ällistyttävästi alkaa tästä talosta, viereisestä rapusta 8 ! Marjan mukaan viktoriaanisen ajan kulturellit seurapiirit ja oikeuksistaan tietoisiksi heräävät naiset, tunnetut kirjailijat (mm. Dickens) ja tiedemiehet sekä koko historiallinen ajankuva on loistavasti kuvattu. Kuulemma täällä hyvinkin kiitetty ja tuore teos. Sitä hän nyt aivan koukussa tuolla sängyllään lukee.

Minä selvitin John le Carrén yhden pääteoksen, Smiley’s People (suom. Värisuora, 1980) – hieno vakoiluromaani kylmän sodan loppuajoilta, jolloin agentit harhauttavat toisiaan, samoin valtiot ja myös kertoja välillä lukijaa, joten tarkkana saa olla. Vanha kyyninen vakooja nousee viimeiseen taistoonsa ja saavuttaa suuren voiton, mikä ei häntä kumminkaan ilahduta. Ihailtavan monimutkaisesti ja jännittävästi punottu juoni.

Kysymys on myös balttiemigranttien hiipuvasta, jo epätoivoisesta taistelusta Moskovan mahtia vastaan. Näin Krossin romaaneissa ja muistelmissa välähtävä teema saa konkreettisen, maanläheisen, kalmanhajuisen tulkinnan. Pariisissa, Lontoossa, Hampurissa, Bernissä liikutaan, aina varman paikalliskuvauksen keinoin. Paitsi jännitystä myös tasokasta korkeakirjallisuutta, luonteenkuvausta, poliittisten tilanteiden hahmotusta jne.

Täällä valmistaudutaan le Carrén uuden romaanin ilmestymiseen kuun puolivälissä. Mies on vasta 82 ja täydessä terässä. Lohdullista ja kannustavaa, tässä voi olla vielä kirjoitusaikaa itse kullakin jäljellä.

Olemme hankkineet vähän Skotlannin historiaa, paksun nivaskan lehtiä (Thatcheriä!) ja kotoisia töitäkin on (liikaa) mukana, joten kyllä tässä sadepäivää hyvinkin hedelmällisesti voi viettää mukavassa asunnossamme teetä keitellen ja purkkikeittoa lämmitellen.