Vähän on vielä hallinnut mieltä kirjan vastaanotto, joka näyttää jakautuvat jyrkästi kahtia: on hyviä lukijoita ja fiksuja, kiitteleviä tulkitsijoita ja sitten silmittömiä solvaajia, joiden sanavarasto on köyhä ja karkea. Näistä on nyt ravistauduttava eroon.
Hjalliksen kanssa käyty istunto poiki myös kovasti kommentteja, yleensä ihmeteltävän myönteisiä. Ehkä siinä sitten sai jotakin sanotuksi. Kysymykset tietysti olivat asenteellisia ja jollakin tavoin vähätteleviä ja tuhahtelevia, mutta se kai kuuluu ohjelman luonteeseen. Yksi asia jäi vaivaamaan. Hjallis tuntui halveksivan haastatteluja tekeviä toimittajia ja taivasteli, miksi olen mennyt sellaisiin mukaan. Tietysti on sattunut kaikenlaista, mutta totuuden nimissä tällä kierroksella on tehty mielestäni neljä ihan hyvää ja asiallista haastattelua. Tapasin vain hyviä, työnsä osaavia aikakauslehden toimittajia. Tämä minun olisi pitänyt ehdottomasti sanoa ohjelmassa.
(Mainitsemani kömmähdykset tulevat toistuvasti iltapäivälehtiin, joiden suhteen en vieläkään osaa olla kylliksi varuillani. Ja nehän ihmisten suhtautumista ohjaavat.)
Muuten on ulkoiltu ja nautittu loistavasta kevättalvesta. Vieraita on käynyt, parastaikaa Artsi ja Saara tuolla istuskelevat, lammasta syötiin päivällä eikä elämä voisi enää paremmin olla. Luin viimein rauhassa loppuun Salokanteleen Kross-kirjan ja pidin varsinkin fiktion ja faktan välisestä pohdiskelusta, joka siinä on hienosyistä ja korkeatasoista. Jopa Krossin muistelmissaan yllättävänkin suorasukaisesti esiin tuomat todellisuusesikuvat ja muut tositapaukset teosten pohjalla Salokannel niveltää tutkimukseensa tyylikkäästi vain vähän kakisteltuaan. Minulle hyödyllinen ja paljon opettava työ.
Sitten piti viimein tarkistaa, että mitä se Klinge oikein tästä niuhotti taannoisessa päiväkirjassaan ja miksi oli niin perin tyytymätön – mutta juuri sitä osaa 2007-08 ei ollutkaan täällä maalla! Hitto kun turhautti. Yritin kavereillekin soittaa, jos jollakin olisi kirja lähellään, mutta ei näin pyhinä tärpännyt. Maanantaina kun päästään Helsinkiin sen kaivan esiin.
Leppoisia pyhiä, mutta pian matkaillaan. Siitä myöhemmin.