Nähty Taru Mäkelän hyvä Viru-dokkari Kino-Palatsin aamunäytännössä. Nyt kun olen pumpannut itseeni Krossin maailmaa, tämä oli sopiva oheisohjelma. Eeva Lille muiden ohessa valaisi hyvin kaksoissuhdettamme miehitettyyn Viroon. Odotan Mäkelän elokuvaa Helsingin poliittisesta nuorisofestivaalista innokkaasti.

Tapasin Matti Salon Viidennellä linjalla hänen vakikahvilassaan (leffakauppa lähellä) ja puhelimme monista, totta kai myös kirjastani. Odotan Matin lausuntoa, yksi lahjomattomista lukijoista. Leena soitti ja vahvisti, että on kustantajana edelleen ylpeä tästä kirjasta. Sehän kertoo kahden aikuisen ihmisen rakkauden tavoittelusta ja sen menetyksestä, hän sanoi. Myös Vuokko, Tuuli ja Joni pitävät yhteyttä ja minua tilanteen tasalla. Kustantajan luja tuki on tässä myrskyssä tärkeä.

Jatkoin arkistossa hommia, ja sitten tulikin Marja illalla kotiin. Hyvä kun tuli, sillä hän lukee lehdet minua paremmin. Vasta nyt huomasin, että Aamulehdessä olikin eilen paitsi iso haastatteluni myös Markus Määttäsen mainio arvio kirjastani sivun ylänurkassa. Olipa hauska oivallus tuo rinnastus Woody Allenin elokuviin! Vieläkin naurattaa osuvuudessaan. Markus pitää kirjaa kaikkiaan ”hellyttävänä rakkaustarinana”.

Mutta on paljon muutakin revitystä, toden totta. Iso ero on vain siinä, onko kommentoija lukenut kirjan vai ei. Useimmat eivät ole ilmeisesti nähneetkään muuta kuin lehtisitaatteja. Muutama ystävä on jo ehtinyt lukea, ja viestit lämmittävät heti kovasti. Yksi sanoo aivan hämmästyneenä, että ”joistain lehtikommenetista en tunnistaisi samaksi kirjaksi”. Niinpä.

Ilahdutti myös Esa Niemisen miehekäs rykäisy Iltalehdessä. On sentään kunnon kavereita tässä hurskastelijoiden ja pintamoralistien huutokuorossa. Ei sillä etteikö arvostella saisi, mutta kohtuullinen perusedellytys lienee että olisi edes pidellyt kirjaa kädessään.

Suomi tasoitti Espanjaa vastaan! Jymy-yllätys. Ei ollut hullumpi tämäkään päivä.