Kahvikekkerit Ylivakerilla, eikä mistään vähäisestä syystä: nuori isäntäpari Paula ja Lauri on remontoinut entisen talon kokonaan uuteen uskoon ja hankkinut samaan hengenvetoon kolmannen lapsenkin, tämän veikeän Anna Katariinan. Oli siis syytä tupaantuliaisiin ja juhlaan kaksikertaiseen.

Jollakin tavoin juhlavaa on ollut seurata hyvin perinteisen maalaistalon elämää nyt jo puolen vuosisadan ajan, intensiivisemmin vuodesta 1973, jolloin tulin ensi kertaa yövieraaksi, Elinan päivän ikimuistoisena pakkasiltana.

Meitä oli nyt kyläläisiä ja naapureita miltei parikymmentä, myös nuoria reippaita kavereita. Puhetta riitti hiihtämisestä, joukossa oli ainakin kolme Pirkan hiihdon selvittänyttä, ja muitakin urheilulajeja sivuttiin, mm. minulle kokonaan tuntematonta pyöräsuunnistusta. On tämä kovin liikunnallista kansaa, vaikka huiput urheilussa harvenevat. Tuskin siihen on kalliista Humu-savotastakaan suuremmin apua.

Sivuttiin myös pimeitä urakoita, kuinkas muuten. Nehän ovat maalaiskylissä ikiaikaista perinnettä, mutta perustuvat usein vaihtovuoroisuuteen ja keskinäiseen avunantoon. Rahaa ei välttämättä liikutella, vaan vastapalveluksia. On tuttuja monitaitureita, joiden kanssa asiat sovitaan erilaisin tavoin.

Oli kokeiltava ennen saunaa vielä hienoja latuja, joita tänne vainioille ja metsän suojaan on ansiokkaasti vedelty. Hyvin luisti hohtavassa ilta-auringossa. Olipa oikea maakylän juhlapäivä. Kun naapurissa onni kukoistaa, itsellekin tulee hyvä mieli.