Eilen jokseenkin suoraan junalta ja bussista Myllykoluun, missä tutkittiin tulevan kesänäytelmän ihmeellistä lavastusratkaisua. Siitä vielä kuullaan. Paikalla itse suunnittelija Matti Huusari, ohjaaja Marko Saario ja tuottaja Sirpa Eskelä-Haapanen. Luoja ei tunnetusti kiellä suuria haaveilemasta, ja tämähän näyttäisi suorastaan toteutuvan.

Merkittävää on se, että monia vaiheita kokenut kesäteatterimme innoittaa nykyisin eri alojen ja taiteiden ihmisiä ihan tosissaan tuottamaan hienoja ideoita.

Sitten rauhallinen saunailta Marjan kanssa, päälle Rigolettoa suoraan Metista. Iskevää, suorastaan iskelmällistä musiikkia, monia ikivihreitä, kommentoiva korrepetiittori puhui jopa ”Verdi-humpasta”. Kommentteja oli muutenkin hauska kuulla, varsinkin Anssi Hirvosen puheenvuorot olivat jykeviä, asiantuntevia ja hauskoja.

Tänään hiihtolenkki Heinijärvelle, sitten autoon ja Nokialle. Pitkäniemen juhlasalissa oli Eeva-Liisa Mannerin runoihin keskittyvä matinea, esittäjänä Sina Kujansuu, pianistina Maila Böhm. Tässä osuivat yhteen nyt monet tekijät. Ensinnä Sina on Pitkäniemen ”kasvatti”; hänen molemmat vanhempansa työskentelivät mielisairaalassa. Mannerkin oli täällä ajoittain hoidossa. Kaiken lisäksi Sina tunsi hyvin Mannerin, tulkitsi aiemminkin tämän runoja ja on ohjannut MTV-teatteriin Poltetun oranssin. Pääosin se on filmattukin Pitkäniemessä. Oltiin siis muistojen, kohtaamisten ja runojen näyttämöllä. Sali ääriään myöten täynnä.

Erinomainen iltapäivä kaiken kaikkiaan, Sina tulkitsi elävästi ja lämpimästi runoja, jota eivät avaudu mitenkään helposti. Maila antoi kauniin musiikkitaustan ja intoutui lopuksi revittelemään Piazzollan tangoa valssiksi. Komea kokonaisuus siitä tuli.

Saimme lasinkohotuksen ja Sinan tekemää piirakkaa päätteeksi Mailan mainiossa talossa, jonne kokoontui muutamia ystäviä. Myös kuulimme hilpeitä ja riipaisevia muistoja runoilijan mystisestä elämästä. Itse tilaisuuden järjesti Pitkäniemen perinneyhdistys, joka näyttää ylläpitävän vilkasta kulttuuritarjontaa.