Levollinen viikonloppu, vähän hiihdeltykin.

Eilen harjoituksissa, Ihmiselo kehittyy kovaa vauhtia. Uusia eloisia tyyppejä nähdään kesällä Myllykolussa, vahvistuksia niin Sastamalasta kuin Tampereelta, sekä omaa vankkaa joukkoa, kärjessä Jussit Niinenmaa ja Tuomisto. Innostuin kirjoittamaan yhden lisärepliikin taiteilija Rautalinille, kun rooliin on saatu oivallinen hahmo. Marko Saario ohjaa pontevasti.

Illalla loistokkaat meksikolaisillalliset Järvenkylässä näytelmän tuottajan residenssissä. Hurmaavaa seuraa, kipenöiviä ruokia ja juomia. Mukana Tampereen Teatterin hallituksen jäsen, jonka kanssa puhetta tulevasta teatteritalon 100-vuotisjuhlasta.

Se vika vain, että seuraava päivä menee huilaillessa ja toipuessa. Tarkistelin silti FES-juhlakantaattia ja sovitin sitä ikään kuin näytelmällisemmäksi. Seppo Pohjola toivon mukaan innostuu säveltämään.

Jussi-gaalaakin tuli vilkaistuksi monin kohdin, kovin on elokuva meillä nuorisokulttuuria nykyään. Siksi hienoa nähdä ja kuulla veteraaneja, Liisi Tandefeltiä ja Anneli Saulia. Pitäisikö katsoa kotimaisia elokuvia? Mikähän on viimeisin, en edes muista. Niitä tulee niin paljon, mennä vilistävät ohi. Otetaan vähän kaulaa kiinni.

Kiintoisa leffa Teemalta oli sen sijaan tämä vanha huijaritarina Dimitrios Makropouloksen merkillisistä vaiheista. Hesarissa kiinnittyi lukuhuomio kahden natsin elämäntarinaan, varsin valaiseva eikä jutun kertojan tuomio tullut liiaksi väliin.