Hyviä uutisia Suomesta: Roba sai ansaitsemansa Venlan, ja Kari Hietalahti nousee monella rintamalla. Tosin ihmettelen, eikö kotimainen elokuva löydä enää kunnon aiheita – nyt menossa joku vanha epäonnistunut konekaappaus. Poliitikkoja pannaan halvalla, ei mikään tuoreudella pilattu oivallus.

Täällä kuulemma Finnairin paluukoneet pahasti myöhässä, mutta ei vielä aiheuta mitään tykytyksiä, meitä ohjaa sitä paitsi Thomas Cook. Vielä viikko aikaa mietiskellä, lueskella ja kuntoilla.

Miten olikin vangitseva kirja tuo Heartbreaker, ties mistä aikoinaan kulkeutunut. Näitä on, kirjoja joihin ei kiinnitä mitään huomiota, kunnes ne äkkiä aktualisoituvat. Tämä Meyerin surkuhupaisa kertomus, joka päättyy Judy Garlandin varhaiseen kuolemaan, puhutteli nyt kummasti. Näenkö oman tekeleeni uudessa valossa? Totta kyllä, tämän tähden kanssa eläminen oli varmasti toista kuin kenenkään suomalaisen. Vai olisiko Laila Kinnusessa vertauskohta? Meyer kesti rallia runsaat kaksi kuukautta, eikä Garland sen jälkeen monta kuukautta kauempaa.

Kävelty paljon, uitu ja syöty kohtuullisesti, juotu vettä enemmän kuin viiniä. Aurinko sen kun porottaa. Perhanan tervettä elämää.