Panu Rajala

Teen come backia kentällä, kuten Pitko voi todistaa (johtaa pisteissä). Peli kulkee taas, ja kohtuullisesti rankkareita uppoaa ihmetorjuntoihin toisinaan venyvän Esan taakse. Kyllä tämä tästä. Matti oli ollut puhumassa Sääksmäellä Ritvalan Helka-juhlilla. Vertailimme kokemuksiamme. Vahva yleisömenestys pitää vanhimman kesätapahtuman hyvin hengissä.

Arabikevään huuma valloitti taannoin, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut. Egyptissä vaadittiin kiihkein mielenosoituksin vapaita vaaleja, ja kun ne saatiin, osoitetaan melkein yhtä kiivaasti mieltä vaaleissa menestynyttä vastaan. Taisin aavistella jotakin tällaista, Sinuhen opetuksiin vedoten: valta vaihtuu, mutta köyhä kansa kärsii aina eniten. Historia voi vielä osoittaa, että Mubarak oli sittenkin edistyksellinen ja luja presidentti. Huonompaan mennään, jos islamiveljeskunta saa yliotteen. Eikä Mubarakin luottomiehelläkään helppoa tule olemaan, jos hänet valitaan. Demokratia vaatii opettelua, jos se yleensä on luonnistuakseen. Suo siellä, vetelä täällä, paitsi että onko Egyptissä edes kunnon soita.

Erkki Helaniemi kertoo tuulahduksen menestyneitten maailmasta Hesarissa. Juuri nämä esikuvat voivat ihmisiä lannistaa, joitain tietysti innostaakin. Mutta onneksi on sentään Ben Z huutelemassa vähän tolkun ääntä vastatuuleen. Yltiörikkaudesta on viimein tehty häpeilemätön hyve täällä kateellisten pohjolassakin.

Jaan Krossin Kuningasajatus on suurenmoinen romaani, yhdistää kuluneesti sanoen nerokkaasti kertojan tutkimuksen Viron varhaisen itsenäisyysmiehen J

Hyvinkään ampumisia ajatellessa tulee mieleen, että kovaan pärjäämiseen yllyttävässä yhteiskunnassa mentaaliset häiriöt tietysti yleistyvät. Hyvä skribentti Matti Apunen ruoskii toistuvasti nuoria yrittämään ja rikastumaan sekä hylkäämään leppoisan elämän, työnantajansa uskollisena palkkarenkinä. Käsky on käynyt. Mutta jos ei pärjää, ei halua eikä onnistu, mites sitten. Joka taholla loistavat superpärjääjien esimerkit, niihin kuuluu menestyneesti myhäilevä Apunen itsekin. Tulkaa perässä! Mutta jos ei niin sitten ei. Karvas katkeruus kasvaa. Voi olla lyhyt askel oikosulkuun ja mielettömään tekoon. Että edes kerran mainittais.

Väkivaltapelit antavat helppoja keinoja, ideoita, matalia kynnyksiä itsekin yrittää kerran tosimielessä. Tuskin paljon auttaa, vaikka aseet suljettaisiin suureen kaappiin ja upotettaisiin syvyyteen. Halukas löytää aina aseensa. Tämähän on asekätkijöiden luvattu maa, historia todistaa. Laki puree keskivertoon, mutta ei poikkeustapauksiin.

Samaan aikaan mieletön väkivalta rehottaa jossakin Syyrian kylässä. Tuntuu kuin ei keskiajalta olisi paljon edistytty, illalla alkanut uusi sarja katedraalinrakentajasta ja vallanperimyskiistoista Britanniassa sisälsi paljon reilumpaa, taistelevaa väkivaltaa kuin Syyrian sotilasjoukkojen alkeellinen teloitusvimma. Tämmöisessä maailmassa on vain elää kolkuteltava.

Jospa nuorentuneet demarit parantavat taas kerran vanhan maailman. Olisiko mitään toivoa? Ainakin Urpilainen tuuletti vankkaa asemaansa kovin toisenlaisin ottein kuin vaikkapa Rafael Paasio ennen vanhaan. Pomppivin rinnoin rauhaan ja rakkauteen! Ei kai nyt talouden taisto paikasta valossa voi koko ihmisen osaa määrätä. Varmaan voi, sanoo Apunen, ja on tietysti oikeassa. Odotellaan vaan uusia ammuskelijoita ja epätoivon purkauksia.

Oikeassa ovat muuten nekin parkaisijat yleisönpalstoilla, jotka syyttävät kurin katoamista kodeista, vanhemmuuden häviötä ja lasten heitteille jättöä henkisesti. Milläs ponnistat onneen ja menestykseen, jos heti kasvupohja pettää.

Kari Häkämiehen kolmas poliisiromaani Poliittinen ruumis on tekijänsä paras, erityisesti taidokkaasti punotun juonen ansiosta. Henkilökuvaus voisi kaivata lisää väriä ja elävyyttä, miksei syvyyttäkin, mutta päähuomio on kiinnitetty erityisesti muutaman harhautusjuonen kehittelyyn, ovelaa kieltämättä. Tapahtumat kiinnittyvät tämän ajan poliittiseen todellisuuteen, kuitenkin niin, että suorat ja helpot yhteydet vältetään. Hyvä yhteiskunnan tuntemus ja paikallistuntemus Helsingissä ja Tampereella lisäävät kirjan mielenkiintoa. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Sikäli ihmettelen vähän Hesarin kritiikkiä, missä vaadittiin kehiin lisää Häkämiehen vahvuuksia. Miten niin? Pitäisi muka kurkistella eduskunnan saunaan. Eikö lukija huomannut, että teos kulkee hyvinkin läheltä tekijän omia kokemuksia, muutettavat on vain muutettu. Sisäinen pääteema on entisten

Tapausten riento kiihtyi. Kun Kari Suomalainen oli kirjoittanut Veikko Huoviselle repäiseviä kirjeitä (tallessa arkistossa), yritin jäljittää Huovisen mahdollisia vastauskirjeitä. Lippe Suomalaisen vihjeestä ja Päivi Myllylän etsintätyön ansiosta selvisi, että niitä onkin muutamia Visavuoressa Karin paviljongin kätköissä pahvilaatikossa. Päivi jo viittoili, että ovat kieleltään varsin meheviä. No niitä kiidin lukemaan suoraan futisharjoituksista aamulla.

Riemukkaita hetkiä paviljongissa! Päivi tarjosi ystävällisesti kahvia ja lukurauhan. Huovinen ja Kari kalistivat railakkaasti kilpiä suhteestaan sotaan ja rauhaan. Tästä saan värikkään jakson lukuun, joka käsittelee Rauhanpiippua ja pasifismia. Vielä ehdin lisätä ne tiedostoon. Joskus onni potkii tutkijaa.

Viivähdin katselemassa näyttelyssä Karin kuvia, vieläkin ne naurattavat. Ylivoimainen kyky hän oli alallaan. Kuinka sanoikaan päätoimittaja Tikkaselle, kun hänelle etsittiin Hesarissa seuraajaa eikä tuntunut löytyvän: – Eihän Sibeliuksellekaan ole löytynyt seuraajaa…

Marja tuli eilen ja elämä palasi mallilleen. Heti kolmisen tuntia etsittyään hän löysi kuin löysikin silmälasini takapihalta! Siinä tarvittiin tosi tarkka silmäpari. Mummi oli iloinnut Aslan (2 v) seurasta Turun puistoissa ja kirkossakin. Pannut pojan penkkiin istumaan ja pitänyt saarnan lukupulpetista. Asla kuulemma nauroi katketakseen.

Muuten kun katselin Tauno Palon ja Ansa Ikosen ensimmäistä elokuvaa Kaikki rakastavat (1935), tuli taas esiin millaiselta moraalin perustalta vanhempamme tulivat. Ennakkosensuuri puuttui kohtaukseen, jossa renki (Matti Lehtelä) sylkäisee kolme kertaa ja läimäyttää piikaa (Elna Hellman) kerran takamuksille. Tämä oli 30-luvun kasvatusideologiassa liikaa! Alkaa ymmärtää entistä paremmin edeltäviä sukupolvia.

Turha iloita liian aikaisin tutkijan onnenpotkusta. Aurinkoisella parvekkeella join eilen kahvia ja luin postia. Tuore Hiidenkivi niuhottaa hyvin tyypillisin ennakkoasentein Aho-kirjasta Naisten mies ja aatteiden. Asialla turkulainen kulttuurintutkija. Turusta en ole juuri saanut kiitoksen sanaa. Syksyllä kirjani teilattiin Turun Sanomissa koko sivun laajuisesti, aiemmista puhumatta. Olen jo tällaiseen paatunut, hällä väliä.

Sitä paitsi aamulla futiksessa sain vain kaksi rankkaria sisään, maanantaina sentään neljä. Onni ei voi potkia kaikilla alueilla. Perunat ja tillinsiemenet sain sentään maahan. Tulosaunassa Marjan kanssa vallitsi leppeä tunnelma, sehän tässä on pääasia.

Yksi järjetön juttu. Istuttiin F.E. Sillanpään Seuran johtokunnassa ja laitettiin hankesuunnitelmaa kuntoon vuodeksi 2013. Vilja sen on äärettömän huolekkaasti laatinut, me vain siunailimme. Mutta nyt näissä verrattomissa joutsenten reiteissä ja muissa hankkeissa on Eu-periaate, jonka mukaan kaikki valinnat ja hankinnat on kilpailutettava. No hyvä. Vilja Pylsy on syvällä näissä asioissa ja tehnyt jo pirusti töitä ja tiedottanut ja siis ainoa mahdollinen valinta projektivastaavaksi, mutta eikö mitä

Marja lähti Turkuun, autotonna jäin mä tänne. Mutta hyvin pärjätään.

Vierailin FES 125 toimikunnan kokouksessa Vilja Pylsyn kyydissä. Juhlavuotta 2013 jälleen suunnitellaan. Pääasia on saada hankeanomuksen kautta kuntaan rahaa, kuten puheenjohtaja Eero Norokorpi realistisesti tiivisti. Sitä hankesuunnitelmaa siinä pyöriteltiin, pyörryttävä määrä ideoita on siihen varistettu. Saa sitten nähdä mitkä toteutuvat, tuskin on tarkoituskaan kaikkia toteuttaa. Muutamaa seikkaa kommentoin. Näissä hankkeissa on se merkillisyys, että tapahtumat eivät saa tuottaa, sillä muuten kuulemma pääsylipputulot liukuvat kaikenlaisten Ely-byrokraattien ahnaisiin käsiin. Tätä on jotensakin vaikea ymmärtää.

Toinen seikka on se, että Sillanpään tasoista kirjailijaa ei pitäisi tarkastella kovin paikallisesti, vaan saatava laajemmat piirit näkemään tämän merkillisen ajattelijan ominaislaadussa tähänkin aikaan osuvia piirteitä. Se vain ei ole kovin helppoa.

Vilja kumminkin tehokkaasti tuottaa papereita ja hoitaa siinä sivussa lapsiaan Tuurea ja Saagaa, jotka keikkuivat kyydissä mukana.

Polttelin takapihan risuja ja hukkasin siinä savussa silmälasit rintataskusta. Etsinnät jatkuvat.

Helpottavaa taas, kun tämä matsibuumi loppuu. Suomi olisi vähän paremmalla onnella voinut nousta pronssille, mutta tappiot terästävät ja puhdistavat henkeä. Slovakia oli vailla mahdollisuuksia rautaista Venäjää vastaan. Itäblokkiin on luisunut lätkän kuninkuus. Eihän lajia laajasti harrastetakaan, mutta sitä kiihkeämmin siellä missä harrastetaan.

Aamulehti sai uuden kolumnistin Kari Häkämiehestä, joka aloitti eilen terävästi. Hyvän kolumnin tuntee kahdesta: juttu alkaa kiinnostavasti, mutta ei vielä tiedä mihin se päätyy. Ja loppu on napakka, looginen. Täytyy olla jännite. Enimmäkseen kirjoitetaan aika löysiä lorotuksia, joista heti näkee mihin tähdätään.

Talvivaaran kaivoksesta valtava juttu Hesarissa. Taas muistan, kuinka tännekin meidän takamaille tutkittiin nikkelikaivoksen mahdollisuuksia joskus 1990. Terästyin hirmuisesti vastustamaan