Poikani palasi Amerikasta ja Karibialta pää tallella. Suuri ilo kuulla hänen matkakertomustaan. Oli ehtinyt New Yorkissa yhtä ja toista, käynyt Neil Youngin keikallakin Madison Square Gardenissa. Pyhillä paikoilla kulki rokkarimme. Oli löytänyt jopa Eileen Fordin mallitoimiston oven, äitinsä jälkiä kuljeskellut ja paljon muuta nähnyt, jopa Munchin Huudon riippumassa MoMA:ssa vai oliko Metropolitanissa. Maalaushan myytiin keväällä 120 miljoonalla dollarilla jollekin tuntemattomalle keräilijälle.

Matkan päätapaus oli silti Karibian risteily, jossa esiteltiin nelisenkymmentä rock-yhtyettä. Miamista lähdettiin ja sinne palattiin, ja siellä pojalla oli ollut pieniä majapaikkaseikkailujakin, mutta oli niistä selvinnyt. Risteilyn loistoaluksella hän sai herrastella oman hyttipalvelijan avustuksella. Poika ajaa ohitseni jumakauta! Matkakertomus on aikanaan luettavissa musiikkilehti Infernossa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että amerikkalaiset ovat tavattoman ystävällisiä ja avuliaita, sitä kaiken lisäksi spontaanilla ja vaivattomalla tavalla, missä ei tunnu tyrkyttely tai opeteltu kohteliaisuus.

Musiikkipäivää täälläkin vietettiin Sibeliuksen kunniaksi. Sir Colin Davis ”avasi”, kuten nykyisin on sanottava, Sibeliuksen musiikkia erinomaisella tavalla. Olen mieluusti tarvinnut musiikin sanallisia tulkintoja, mitä monet kaihtavat. Nytkin vaikea neljäs sinfonia tuntui todella avautuvan paremmin, sen synkät, rakenteita särkevät yllätykselliset käänteet ja kuoleman kuvat kulkivat toisella tapaa kuin joskus aikaisemmin. Hannu Lintu johti RSO:ta voi sanoa ilmeikkään eläytyvästi.

Loppuillan lueskelin kaikenlaista, Ahtisaaren elämäkertaa, paloja Klingen päiväkirjasta (Konstantinopolin kuvaus!) sekä Jaan Krossin vankeudesta Tallinnassa ja Vihtori Kosolan vankeudesta Špalernajassa. Mikä ilo kallistua lopuksi omaan pehmeään sänkyyn eikä joukkosellissä jollekin luteita kuhisevalle laverille.