Tampereella vietimme toivorikkaan poikani Vilhon syntymäpäivää. Ilahduttavaa oli todeta pojan hyvät kuulumiset, uudistunut itsenäisyys ja uusi kämppäkin Pyynikin kupeella ylimmässä kerroksessa: komeat näköalat yli Tampereen. Vein lukutuolin hyvin toivotuksin ja tarjosin vankan lounaan Plevnassa.

Pohdimme muun ohessa uusia jääkiekkohalleja. Pidimme Tampereen suunnitelmaa melko nerokkaana, mutta Helsingin idea herättää sekavampia mietteitä. Tampereelle tehtiin maan ensimmäinen jäähalli, joka on edelleen käytössä. Sen pitäisi uranavaajana saada ensin oma uusi hallinsa, joka on jo pahasti myöhästynyt kaksinkertaisia kotikisoja ajatellen.

Myös kaivosasioita käsittelimme. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi metallia, jota kierrättämällä pärjättäisiin? Miksi pitää kaivaa maaperä tyhjäksi, kun vanhaa romua on paikat väärällään? Näin saatiinkin kaksi polttavaa kysymystä selvitetyksi.

Vierähdys taas Hämeenkyröön, pimeää ja hiljaista. Katselin Erämaalinnoituksen sankareita Teemalta ja Arne Dahlin poliisijuttua Femmalta. Ruotsalaiset tekevät totisesti, ei irtoa sellaisia toisen suupielen lohkaisuja kuin Robassa. Mutta hyvin kehitetty epäilyjuoni, jollaisia ei enää voida punoa ilman maahanmuuttajia ja heihin liittyviä ongelmia.

Ehjä viikko edessä, huomenna töihin.