Ihanteellinen päivä, vaan ei täydellinen.

Aamutuimiin kirjallista työtä sen verran että tunto tyyntyy. Sitten torille, mistä sieppasin viimeiset haukifileet. Aitokaupasta spelttijauhoa ym. ja viinikaupasta valkoviiniä. Siinä tarpeet, emäntä töihin. Saatiin herkulliset fileet, on hauki vaan hieno kala ja kokki kova nainen.

Luin Matti Klingen päiväkirjaa, joka aina antaa masentavan muistutuksen oman sivistyneisyyden suuresta rajallisuudesta. Kovasti ravistelee Klinge Aarne Kinnusen ja Osmo Pekosen viimeaikaisia hankkeita. Minä pääsen muutamalla lempeällä maininnalla. (Jotkut kerskuvatkin sillä, että ovat saaneet kunnian tulla Klingen haukkumiksi.) Erityisen paikallaan on Klingen kovistelu tv:n vaalikeskustelujen juontajien suuntaan, heidän keskeytyksistään ja epäkunnioittavasta itsetyytyväisyydestään. Samaa olen tässä minäkin tuskitellut. Tekisi mieli siteerata, mutta lukekaa itse (Sirkka ja muurahainen s. 158). Klingeä voi lukea hypellen ja aina palata johonkin teemaan kun se tulee ajankohtaiseksi, esim. Sir Walter Scottiin, kun meilläkin Edinburgh siintelee kevään matkakohteena.

Piti myös käymäni Yrjönkadun saunassa, mutta ällistyttävä jono tuuppasi takaisin pihalle. Kuinka saunastamme on näin suosittu äkkiä tullut? Senkö takia että puusauna meinattiin lakkauttaa.

Siispä hyvissä ajoin oopperaan, missä annettiin Tosca ties monenneko kerran (ensi-ilta 1995). Loistava esitys! Olen nähnyt tämän tietysti Savonlinnassa ja Metropolitanissakin (Pavarottin viimeinen oopperaesitys 2004, lauloi istualtaan Cavaradossin), mutta tämä Siegwulf Turekin ohjaama on paras. Lavastus silmiä hivelevä, solistit vaikuttavia, kaikki pääroolit vierailijoita (Ingela Brimberg, Valter Borin ja Peter Sidhom). Leif Segerstam johti tutuilla leveillä vetäisyillään. Mikko Franck istui edessämme katsomossa.

Tämmöisestä kyllä nauttii eikä tarvitse pinnistellä. Tapasimme väliajalla yllättäen Hämeenkyrön kunnanjohtajan Antero Aleniuksen rouvineen ja saatoimme vaihtaa sanaa sinne suunniteltavista oopperahankkeesta kerrassaan oikeassa ympäristössä.

Niin virittynyt oli tunnelmamme, että laistimme sittenkin Disco K 50:n jälkihyppelyt, joita olimme suunnitelleet sopivaksi yöverryttelyksi. Ei yksinkertaisesti voinut banalisoida päässä vielä soivaa Puccinia discojumputuksella

Siispä täydellisestä päivästä jäivät puuttumaan sauna ja disco, mikä vain lieväksi miinukseksi merkittäköön.