Yliopiston kirjastossa (siis Kansallis-) keskusteltiin aamutuimiin ajattelemisesta. Viestintäfirma Ellun kanat oli tempautunut ajattelun viikon ohjelmajärjestäjäksi. On myös julkaistu kirjanen Mitä tapahtuu huomenna?[ajattelulle], jossa monipuolinen kirjoittajajoukko ajattelee ajattelua.
Kirsi Piha pyysi minua puhumaan tilaisuudessa Havukka-ahon ajattelijasta. Mieluisa aihe, mikäs siinä. Kuinka tukkijätkästä tuli intellektuelli. Olihan ajattelevia kansanmiehiä kirjallisuudessa ennenkin Kalevalasta alkaen. ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi.” Kiven veljekset olivat kovia ajattelemaan, ja Linnan sotilaat tutkivat tähtiä ja evoluutiota ennen lähtöä rintamalle. Pylkkänen poikkeaa muista sinnikkäässä tiedonhalussaan, huimissa fantasioissaan ja arvostuksessaan herroja ja oppineita (lisenssejä) kohtaan. Hän tutkii yhtä hyvin kosmisia kuin mikroskooppisia kysymyksiä. Hänen yhteiskuntakritiikkinsä ei ole koskaan luokkalähtöistä.
No tällaista ja muuta puhelin. Olinkohan jonkunlainen menneisyyden moguli modernissa nuorekkaassa seurassa. Kuuntelin mm. Kiti Müllerin, Lauri Järvilehdon ja Jorma Uotisen vilkkaita ailakointeja. Tuntui että tänään ajatellaan sitä, kuinka on ajateltava, millä välinein, millä frekvenssillä, kun taas Pylkkäsen aikoina oli suuria asioita atomisodasta, avaruuden koosta ja vallan olemuksesta alkaen. Tänään pohditaan, onko pidettävä ja kuinka pitkiä digipaastoja ja millaisia päätöksiä teemme ruokakaupassa. No tärkeitä varmaan nekin. Pitävältä tuntui Uotisen resepti: luova ajattelu on aina epäsovinnaista, etsii vaihtoehtoja ja ottaa riskejä.
Ajattelun teemaviikko, laatuaan ensimmäinen, jatkuu monin tapahtumin. Kuka jaksaisi ajatella vaikkapa kaivosteollisuuden merkitystä ja vaikutuksia. Siis todella ajatella.
Illalla vielä piipahdus Seurahuoneen kauniiseen baariin, missä tapasin Kirsi-Kaisa Sinisalon lähdössä teatterinjohtajaliiton kokoukseen Riikaan. Puhetta teatterista tietenkin, vähän spekulaatiota Työviksen johtajakysymyksestä. Postihan jaetaan kahtia, Kirsin sukuperinteet voisivat hyvin kantaa hänet taiteelliseksi johtajaksi. (Tämä oli vain oma arveluni.) Meidän mietteemme kohdistuivat toistaiseksi Rauman kaupunginteatterin tulevaan näytäntökauteen.