Ajattelin käydä Tukholmassa katsomassa jonkun Strindberg-esityksen, kun juhlavuotta on meillä noteerattu teattereissa varsin niukasti. Mutta eipä tarvinnutkaan: Tukholma tuli tänne Strindberginsä kanssa, tarkemmin sanoen Riksteatern vierailemaan Espoon Kaupunginteatteriin. Hieno juttu, säästyi matkan rahat ja vaivat, ajelin vain Helsinkiin.

Dödsdansen (Kuolemantanssi) on mainio kolkko näytelmä, ja tässä oli oikein korostettu linnoituksen eristettyä tilaa viitteellisellä liitupiirretyllä lavastuksella. D. Kasapis oli ohjannut muutamin leikkisin kevennyksin klassikon jokseenkin alkuperäisenä, vain lyhennettynä. Rankasti näyttelivät Benjamin Moliner kapteenia Sylvia Raun Alicea, hyvin raatelivat toisiaan kuvitelmin ja todellisin yhteentörmäyksin, joihin Kurtin eli tummapintaisen Jimmy Endeleyn vierailu toi tarvittavan sähkön ja purkaukset. Yksinkertaisesti rakennettu aviodraama, silti näin elävä ja kestävä.

Viimeksi näimme Ismo Kallion ja Tea Istan päärooleissa Kansallisessa, sitä ennen ellen väärin muita Jussi Jurkan ja Kyllikki Forssellin. Kiitollisia tehtäviä hyville näyttelijöille.

Riksteaternin vierailun kiva idea oli panna sitten moderni versio ikään kuin samasta aiheesta vastakkain vanhan Strindbergin kanssa. Camilla Blomqvistin pienoisnäytelmä Vi har det bra heitti väliajan jälkeen koomisen valon kolmiodraamaan, jolla silläkin oli vakavat pohjavirtansa. Etelän matkan hölmöilyt eivät ole niin vieraita ruotsalaisillekaan, ja hehkuvan auringon alla paljastuu ihmissuhteista uusia piirteitä. Samat näyttelijät esiintyivät samantyyppisissä rooleissa, vain aika ja paikka vaihtuivat.

Kerrassaan onnistunut kokonaisuus, joka on nähtävissä uudelleen vielä tänä iltana Tapiolan kulttuurikeskuksen Louhi-salissa.