En nyt ruvennut täällä ruotsalaisuuden päivää liputtamaan, mutta aina ihmettelen kaksikielisyyttä vastaan hyökkääviä höyrypäitä kuten nyt tätä ohjaaja J. Halosta, joka aiheesta keuhkosi radion Kultakuumeessa. Mies teki jo Kivestä aitosuomalaisen elokuvan, jossa Runebergia innokkaasti pilkattiin, joten missio on pitkä ja totinen. Mistä alemmuudentunteesta se kumpuaa?

Tilastot kertovat lisääntyvistä lasten huostaanotoista ja varhaisnuorten mielenterveysongelmista, mutta niin vain poliittinen ja taloudellinen johto piiskaavat eteenpäin yhä tehokkaampaan ja syrjäyttävämpään kilpailusysteemiin. Eikö koskaan käy mielessä, että ilmiöiden välillä vallitsisi syy-yhteyksiä. Riemuitaan siitä, että naisten ja tietysti miesten ravakka uratietoinen työssäkäynti lisää kilpailukykyä. Mitä se tekee perheille? No sehän näkyy tilastoista.

Oikeastaan on hyvä juttu, että Talvivaaran kaivos vuotaa kuin seula ja pilaa urakalla ympäristöä. Jospa se hillitsisi yltynyttä kaivaushimoa ympäri kauniin (vähitellen rujoutuvan) Suomenniemen. Harvinaisen konkreettisesti ovat vastakkain työllisyys ja vauraus sekä toisella puolen ehjä, koskematon maisema. Ei ole vaikea arvata kumpi voittaa aina, mutta jos edes vauhti hidastuisi.

Tässä olikin yhteiskunnallinen katsaukseni tällä erää. Ryhdyn yöllä vilkuilemaan Yhdysvaltain vaaleja, ihan vain kuinka siellä laskenta ja kommentointi toimivat. Sitä ennen alkoivat Downton Abbeyn uudet jaksot: mikä ajankohtaisuuksien unohdus aina siunatun tunnin ajaksi.