Eilen talvirenkaat alle, kelit vetisen jäiset. Vaikea pysyä jaloinkaan pystyssä. Sillanpään Seura istahti Kehäkukkaan iloitsemaan saamistaan rahoista (Ely-keskus 80 000, Wihuri 6000) ja miettimään mitä niillä nyt tehtäisiin. Suunnitelmia kyllä riittää.

Tänä aamuna jatkettiin tuolla Kierikkalan laella Viljan luona kaffeella Jussin ja paikallisen toimittajan Saara Töyssyn kanssa. Nyt tuntuisi taas olevan tuulta purjeissa täällä Kyrön korkeudella. Muisteltiin Sillanpään 100-vuotisjuhlariehuntaa 1988 – valtava määrä tapahtumia, näytelmiä, julkaisuja, näyttelyitä, vaikka mitä. Ihan semmoiseen revitykseen ei nyt tulevana vuonna (FES 125) yritetäkään. Miten innostaisimme ihmisiä lukemaan Sillanpäätä? Ajatellaan vaikka Enkelten suojatteja (1923), erittäin ajankohtainen novellikokoelma näinä lastenhuollon kriittisinä aikoina.

Täällä F.E. Sillanpään lukio näyttää tietä omalla tavallaan: painopisteenä siellä oli aluksi ihan asiallisesti kirjallisuus ja teatteri, vastedes uusia korvaavia painopisteitä ovat – pesäpallo ja liikunta. Älkää naurako, totta se on. Voisimmeko kuvitella Äfeen yrittämässä ykköselle tai sieppaamassa lennosta koppia? Toisaalta, olihan Huovinenkin mitä hartain pesäpallon ystävä. Lajilla vain oli vähän enemmän pohjaa Sotkamossa kuin Hämeenkyrössä.

Muuten: tulkaa nyt kaikki näyttelemishaluiset ja muutenkin teatterista kiinnostuneet Kansalaisopiston musiikkiluokkaan sunnuntaina klo13! Myllykolun ensimmäiset lukuharjoitukset.

Sitten vain uutta kirjaa hiomaan kaikessa pyhäisessä rauhassa. Märkää edelleen ja harmaata, tuuli nurkissa ilkeästi vinkuu, kuuset huojuvat. Kuinka ihanaa istua pirtissä, kun talokin on ehtinyt jo aika lämpimäksi.