Maakuntakierrokseni päättyi tällä erää Kangasalan Sahalahdelle, missä lämminhenkinen kirjastoilta.

Sitä ennen tarjosivat pienemmällä seurueella kahvia ja leivonnaisia punahirsisessä talossa kirkonkylän ulkopuolella. Hyvin passattiin ja keskusteltiinkin vilkkaasti Huovisesta, joka aina tuntuu löytävän innokkaita lukijoita, siis Veikko omilla teoksillaan. Muuan kuulija luki kouluaineensa Havukka-ahon ajattelijasta 50-luvulta. Tuttu kirjakauppias (Ramppiteatterista) möi kirjaani useita kappaleita. Tähän sopikin nyt päättää ja henkäistä, seuraavan kerran saarnaan jossain taas kevätpuolella.

Kaappasin Marjan autoon Tampereen asemalta ja täällä nyt yritetään saada taloa lämpimäksi ja ihmetellään hiiskumatonta hiljaisuutta. Pimeys ympärillämme kiirii… siitähän Matti Kuusela kirjoitti jälleen verrattoman jutun sunnuntain Aamulehden asiat-liitteeseen, pimeyden suojelutarpeesta kaiken valosaasteen keskellä. Muistan kuinka ihailimme pimeyttä ja tähtitaivasta, kun muutimme Hämeenkyröön marraskuun lopulla 1980 – ja kuinka kismitti, kun kohta perään pystyttivät katuvalot tuonne vastaranmnalle. Menetimme ihanan säkkipimeyden ja osan tähtitaivaan kirkkaudesta. Siellä ne valot präkittävät vieläkin. Tulisi pula ja sammuttaisi. No silloin ei ehkä tämä konekaan toimisi eikä työlamppu palaisi.