Siunaustilaisuus Hietaniemen uudessa kappelissa; Jarmo Papinniemi hyvästeltiin murhemielin. Paljon oli saattajia. Hiljalleen häikäisevässä syyssäässä kävelimme Kirstin kanssa Hietaniemenkatua pois.

Sieltä messuille, missä kuuntelin kolmea hyvää keskustelua: Johan Wrede kertoi (sikäli kuin sai suunvuoron haastattelijaltaan, Ebba Witt-Brattströmiltä) odotuksia herättävästi lankomiehestään Henrik Tikkasesta. Sieppasin heti kirjan, Tikkanens blick. Biografia jatkaa nousuaan.

Sitten juttua Jaan Krossin viimeiseksi jääneestä romaanista Tahtamaa, josta puhuivat Toomas Haug, Hannu Marttila ja Jouko Vanhanen. Poliittinen allegoria vaikutti jännittävältä, samoin Haugin toteamus, että Krossia ei ole vielä koskaan osattu lukea Virossa oikein, koska ei voitu avoimesti tulkita Krossin poliittisia (=neuvostovastaisia) piilokerroksia. Suomessa on sentään päästy hyvään alkuun Juhani Salokanteleen monografian ansiosta.

Ja viimeksi tutustuin nyt vasta (häpeä myöntää) Karl Ove Knausgårdiin ja hänen Taisteluunsa, kun Juha Itkonen miestä joustavasti haastatteli. Witt-Brattström norjalaista ravisteli aiemmin Södergran-lavalla ja vertasi staattista naiskuvaansa Tikkasen vastaavaan – jälkimmäisen eduksi! Otin taisteluiden molemmat suomennetut osat, on niihin nyt perehdyttävä, jos kerran sarja on suurin kirjallinen tapaus Pohjolassa (ylittääkö Oksasenkin?).

Vain se hädänalainen parahdus, että mistä otan ajan ja keskittymisrauhan lukemiseen? Kirjapino kasvaa eikä koskaan kunnolla alene.

Illalla kävin vielä Ruotsin lähetystön vastaanotolla, kuuluu sekin kirjamessujen perinteeseen. Norssin pojan Eino Leinon tapasin, Virpi Hämeen-Anttilan, Matti Klingen jo toisen kerran tänään (laajat muistelmat tulossa, osa 1) ja Touko Siltalan, jonka kanssa pohdintaa Huovisesta, vielä kerran. Kehaisin vähän Ebba Witt-Brattströmille päiväistä keskustelua ja onnittelin Nalle Nybergiä hyvästä synttäriohjelmasta radiossa. Tarjoilu hiukan entisestä laimentunut: ennen alkudrinkki oli gintonic, nyt pelkkää punaviiniä. Mutta ruoka riittävää ja maittavaa.

Tapasimme yllätystreffeillä vielä Marjan siskon Sirkun miehineen KOM-ravintolassa, olivat nähneet Karkkipäivän ja Eduskunta kakkosenkin, jotka meiltä tyystin näkemättä. Pelkkää patsastelua ja edustamista oli tämä päivä, minkä mielelläni itselleni sallin.