Miksi Suomen pitäisi välttämättä killua YK:n turvaneuvostossa tumput suorina toisten toimettomien kanssa. Turvaneuvosto ei ole saanut mitään aikaan Syyriassa, onko viimeksi muuallakaan. Jos joku aktio syntyisikin, äänestettäisiin väistämättä jotain kapinallisia vastaan (ellei tyhjää), ja pian joku terrorisakki prikkaisi Suomen sopivaksi pommikohteeksi. Muuten ne eivät olisi pohjoisesta täivaltiosta kuulleetkaan, eivätkä olisi monet pikkuvaltiot nytkään ilman Suomen ilmeisen yliaktiivista kampanjaa. Kääntyiköhän se itseään vastaan?

Ei nyt silti kannattaisi ilkkua omaa epäonnea, kuten heti innostuttiin vaikkapa Pressiklubissa, jossa myös ihmeteltiin miksei Suomi kestä yhtä Bäckmania ja heti seuraavassa rupeamassa, miksi ei ajoissa puututtu tähän vyöryyn Venäjän mediassa. Taidatkos sen johdonmukaisempi enää olla. Johan on taatusti juhlatuulella, näin hyvää mediamenestystä hän ei osannut kai unelmissaan odottaakaan.

Rauhallista olla taas kotona ja katsella sateen rummutusta ikkunaruutuun. Onkohan Pete Suhosen satiirissa pientä yliyritystä, kun kirja etenee vähän verkalleen. Perussuomalaisten natsikytkennät on aika helppo yliammuntamaali, vaan jospa tarina jatkossa iskeytyy muihinkin kohteisiin. Väliin parasta lukemista, vaikkapa Jaan Krossin viisaat muistelmat, tässä Sofin kirjan vielä odotellessa.