Hain aamuhämärissä Turun torilta ison pussin suppilovahveroita, 5 euroa!

Kotiin Helsinkiin pitkin tätä loistostradaa, tunnelien läpi. Tällaisia teitä pääjohtaja Tervala ajoi niin voimallisesti, että ministerin pinna katkesi. Muuten onko hyvä, että ministeri erottaa korkean virkamiehen, jonka kanssa seuraava ministeri taas voisi tulla hyvinkin toimeen. Eivätkö virkamiehet edusta pysyvyyttä, ministerit vaihtuvuutta. Ei kai virkamiehiä voi amerikkalaiseen tapaan sitoa vain vaalikausiksi virkoihinsa.

(Jälkiviisaissa Jan Erola uskoi, että ministeri ei valehtele sanoessaan antaneensa kirjallisia varoituksia, mistä seuraa, että hän uskoo virkamiehen valehtelevan. Mutta millä perusteella? Uskommeko tunteella aina nuorta naista mieluummin kuin vanhaa virkaherraa?)

Näitä nyt tuli mieleen moottoritietä huristellessani. Veikkaan vaikeuksia uusissa tiehankkeissa. Ehkä niitä Suomeen rakennetaan jo liiankin komeita. Kyllönen haluaa köyhempää suunnittelua.

Sain lämpimän vastaanoton kotona, Marja valmisti pannusiikaa tuomieni sienien kanssa. Illalla katsastimme miltä Sylvi ja Anita nyt näyttää, viimeksi näin keväällä, Marja vain helmikuun ensi-illassa. Hyvin menee, katsomo täpötäynnä myötäelävää yleisöä. Näyttelijät ovat vain parantaneet, Eeva-Liisa saanut Sylviin lisää napakkuutta ja terävyyttä, Heidi Anitaan muutaman uuden koomisen sävyn, kukkea hän on edelleen. Kipeät ajatuksensa hän saa hyvin lopussa esiin. Loppukohtaus, pitkä keskustelu, teki edelleen vaikutuksen jopa paatuneeseen kirjoittajaan.

Muuten kun Johan Bäckmania haastateltiin uutisissa, toimittaja kysyi vain onko hän antanut mielestään asiallisia tietoja Venäjän medialle. Johan sanoi kärjistävänsä ja liioittelevansa tahallaan saadakseen sanoman läpi sikäläisille. Vaan eipä tehnyt toimittaja (näkemässäni väläyksessä) olennaista jatkokysymystä: miksi JB toimii niin kuin toimii. IS paljastaa hänen omat huoltajuuskiistansa. Poika taitaa pian sotkeutua omaan verkkoonsa.