Kaksi luentoa, aamupäivällä Tampereen yliopistossa ja iltapäivällä Sastamalan Pukstaavissa. Molemmat kesäyliopiston järkkäämiä. Kiva oli käydä kymmenen vuoden tauon jälkeen päärakennuksessa entisillä työpaikoilla. Suuri luentosali tuli täyteen, luento taltioitiin radio Moreeniin, joten oli vähän skarpattava ja puhuttava ymmärrettävästi. Tapasin sen jälkeen kirjailija Anneli Toijalan. Rehtori Ritva Ojalehto ja kesäyliopiston kippari Pertti Timonen tarjosivat lounaan vanhassa kunnon työmaaruokalassa.

Sanoivat että älä sitten pety, jos Pukstaaviin ei tule kuin kymmenen henkeä, kyseessä on kokeilu. No sinne tuli kolmekymmentä ja kokeilu onnistui. Pukstaavin ongelmista kuulinkin, kävijöitä on vähän (pääsymaksu 15 e) ja paikkakuntalaiset arvostelevat hankkeen kalleutta. Siellä on kohta keskustelutilaisuus uusista käyttöideoista. Pitäisivät nyt vain museonsa puolia ja kehittäisivät sitä entistä suositummaksi. Henkilökunta kovin ystävällistä. Ostin viisi kirjailijakorttia.

Onkohan tämä pääjohtaja Tervala vain päättänyt, että hän tekee niin kuin hyvä tulee ja vähät välittää ministerin ohjeista. Kyllönen kävikin kipakaksi. Brittisarja Yes, minister kuvasi terävästi näitä yhteenottoja kansliapäällikön ja ministerin välillä. Yleensä virkamies peri kokemuksellaan voiton ja käänsi ministerin pään. Tässä liikenneministeriön jutussa taisi käydä toisin.

Tauno on kyntänyt pellot ja poikkesi kaffeelle. Heillä on edelleen talonvaihtohanke meneillään nuoren sukupolven kanssa. Puhelimme Johan Bäckmanista, joka voisi olla sukunimeltään Ylivakeri, mutta aviottomana lapsena hänen isänsä sai aikanaan kasvattiäidin nimen. Kummastelimme kovin tämän härkämäisen kaverin intoa parjata synnyinmaataan venäläisille. Mikä lienee perimmäinen motiivi? Taunon mielestä vain julkisuuden tavoittelu. Sylttytehdas juhlii vaikutusvaltansa huippuhetkiä: maiden välit on sotkettu niin lahjakkaasti, että ylin johtokin on puuttunut peliin.