Joutilas päivä. Niinpä luin Jussi K Niinenmaan kirjan Neljäs kuolemansynti (Kustannus HD 2012), ja se antoi oikeutuksen laiskottelulle. Jussi puolustaa leppoistamista ja vastustaa työpakkoa. Pamfletissa on hyvä veto, se on mietitty ja kertoo lukeneisuudesta. Eri mieltä saa olla. Mitä jos tämä taloudellisen kasvun pakkopaita tosiaan hellittäisi, ja alettaisiin suosia Jussin viittomaa laiskaa ja inhimillistä elämää. Kaikki hallitusohjelmat ja talouden suunnitelman pantaisiin uusiksi. Kilpailukyvystä ei kukaan enää puhuisi. Taitaa olla utopiaa, mutta virkistävää luettavaa yhtä kaikki.

Hannu Lehtipuun kanssa pohdimme ennen kirjakahvilan alkua, missä määrin Luther tosiaan oli kovan työmoraalin kantaisä. Hannu epäili, että Martin niskoille on kasattu ylimääräistäkin painolastia. Hän oli Jussin kirjan puolivälissä ja vaikutti positiivisesti huvittuneelta.

Kirjakahvila sujui leppoisasti, kun haastattelijana oli alan mies, Matti Pitko. Vaikutti kuin hän olisi suorastaan valmistautunut tähän haasteelliseen tehtävään. Aiheenamme oli huumorin syvin olemus ja Veikko Huovinen. Kaikenlaista siitä kääntelimme esiin. Matti oli tutkinut kirjaani perusteellisesti ja kehui sitä parhaakseni. Mutta mihin huumori perustuu? Esitimme yhdeksi sytykkeeksi yllätystä. Totunnainen ajatus käännetään ylösalaisin näennäisen loogisesti. Sehän naurattaa. Matti uskoo, ettei huumoria voi selittää. Tunsin itsekin tehtävän vaikeuden. Kysyin Matilta, mikä vitsi hänen pakinansa lopussa viimeksi oli. Eipä osannut poika selittää.

Yleisöä oli paljon, näitä vannoutuneita lukijoita, ja kirjaa myytiinkin melkein koko mukaan ottamani satsi. Illalla katselin merkillisen tanskalaisen elokuvan poliisista, joka oli karkotettu Jyllannin viheliäiseen kyläpahaseen. Etäinen yhteys taannoin näkemääni itäsaksalaiskuvaukseen Barbara.