Osmo Rauhalan näyttely Kiasmassa. (Oli siellä toinenkin taiteilija pömpeleineen, joita joku yleisöstä luuli uusiksi ilmanvaihtolaitteiksi.)

Seesteisen matemaattinen on Osmon maailmankatsomus, tyyni ja tasapainoinen. Hänen suuria syvämielisiä töitään katsoessa on tunne kuin maailmankaikkeuden arvoitus olisi juuri ratkeamaisillaan. Nyt näemme vielä merkkikieltä, mutta kohta kasvoista kasvoihin vai kuinka. Kauniita, viimeisteltyjä, tyylikkäitä pintoja, parhaimmillaan kaiketi julkisissa tiloissa. Pääskysten lentoa ihaili Marja. Tekisi silti mieli kuiskata taiteilijalle, että ensi kerralla lisää särmää, Osmo, vähän raavasta elämää ja säpinää. Mutta ehkä se on sopimaton toive, Rauhala kulkee nimensä mukaista häiriintymätöntä, syvähenkistä tietään.

Väkeä oli seinät pullollaan, tuttuja kyröläisiäkin kuten Yrjölän Matti puolisoineen. Tervehtiessämme Osmoa toivoimme, että hänen suuri taidekeskuksensa melkein naapuriin Telilahden rantaan pian kohenisi. Saisimme Kierikkalan laidalle lisää taiteellista toimintaa. Mutta ymmärrämme, että lampaiden hoidossa ja New Yorkin reissuissa menee aikansa.

Merja Rehnkin siellä risteili. Eilen hän huikkasi Tehtaankadulla, kun seison kolmosen pysäkillä, ja juoksutti painotuoreen kirjansa Yritä perässä – nainen miljoonabisneksessä. Komea teos ainakin ulkoisesti, sopii liikelaitosten lahjakirjaksi. En uskaltanut mennä julkkariin, kun siellä saattoi olla vaarallisen rikkaita ja kauniita naisia.

Maj Lindin pianokilpailun voittaja oli itsekin silminnähden yllättynyt. Harmittelimme kun Johannes Piirto ei sijoittunut kärkeen, mutta finaalipaikka oli nuorelle miehelle huomattava saavutus. Hauskoja sisäänkääntyneitä ruipeloita nämä häikäisevät huipputaiteilijat. Puolan Oskari eläytyi niin että tuskan kyynelet tulivat melkein ruudun läpi. Kyllä pianonsoitto aina kuntaväittelyt voitti.