Presidentti Niinistön aloite syrjäytymisen torjumiseksi on syksyn tärkein yritys parantaa yhteiskuntaa. Siinä mennään pahan ongelman ytimeen konkreettisella tavalla. On aika harvinaista, että asiantuntijoista koostuva työryhmä kirjoittaa selvää järkeä eikä taivastele mahdottomia. Oli yhtä selvää ja odotettavaa, että näin kansantajuisesti ajateltu ohjelma herättää taivastelijoiden kiivaan vastarinnan. Kyllä pitäisi ensin tehdä jonkuntasoinen vallankumous ennen kuin edes puhutaan arjen asioista!

En tietenkään ole kyseistä vihkoa nähnytkään, muut media pitää hyvin keskustelun ja sen sytykkeiden tuntumassa. Jo keskustelun synnyttäminen on presidentin aloitteen suuri ansio. Vääristelyt ovat paljastavia. Tämä taitaa olla sitä paljon puhuttua arvokeskustelua, kunhan pysyisi käytännön tasolla. Mikä on käytännöllisempi kuin itsekohtaisesti omaksuttu oikea arvo.

Sen sijaan en usko kollegoiden Tervon tai Anjan ideaan siitä, että islamin rauhoittamiseksi pitäisi sytyttää tätäkin suurempi pilkkakierre. Seurauksena voisi olla todellinen uskonsota, ja kuka sitä haluaa? Eikö ole paljon helpompaa pidättyä pilkkaamasta toisten pyhinä pitämiä asioita. Se vain taitaa olla liian yksinkertaista ja selväjärkistä. Ei synny kiihdyttävää actionia, jota media aina kaipaa.

Jos asioita katsoo vain poliittiselta kannalta, voi päätyä niinkin yksisilmäisiin päätelmiin kuin ystävämme Päivi Istala radiossa, kun hän väitti Ylen olleen ennen Repoa vain jonkinlainen sivullinen ja yhdentekevä huonekalu. Kuinka sitten on niin, että omat suurimmat radioelämykseni ovat juuri tuolta kaudelta Hellan ja Revon välistä: parhaat kuunnelmat, mahtavat urheiluselostukset, kirjallista kirjavaa -ohjelmat, hienot selostukset, valistavat esitelmät, tietokilpailut, mainio metsäradio tai maamiehen tietolaari. Musiikkia tuli niin harvoin, että ohjelmia oikein odotti toisin kuin sävelradion myötä yltyneen jatkuvan soitannan aikana. Ehkä yhteiskunnallista riidankylvöä oli silloin vähemmän, mutta eipä sitä niin hirveästi osannut kaivatakaan. Sitähän saatiin sitten 60-luvulla ihan kylliksi saakka, ja tultiinko sen viisaammiksi tai onnellisemmiksi? Tuskin vaan. Seurauksena 70-luvun sementoidut poliittiset bunkkerit, joita vasta hitaasti purettiin.