Tampereen Teatterin syyskausi alkaa hienosti.
Todistimme Veriveljet-musikaalin ennakkoa, ja se oli oikein hyvä. Näin uskaltaa sanoa ennen varsinaisia kritiikkejä. Teatterinjohtaja Reino Bragge kertoi teatterin vaikeuksista viime kaudella tarjotessaan kahvit väliajalla, mutta nyt näyttää uusi lehti kääntyneen. Bragge on itse suomentanut ja ohjannut Lontoossa ja muualla menestyneen musikaalin ihmisläheiseksi, hyvin kulkevaksi arkkitragediaksi. Näinkin paatunut teatterissa kävijä huomasi paikoin ihan aidosti liikkuttuvansa. Erityisesti ilahduttivat nuoret puhtaat miehet, Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen. Räväkkä Rinna Paatso kaksosten äitinä on esityksen sielu. Lämmittävää oli myös nähdä ja kuulla, että Hämeenkyrön poika Jussi Selo pärjäsi kertojana näinkin hyvin teatteridebyytissään. Täältä nousee lahjakkuuksia.
Tapasimme myös Elisa Lahden ja Penan, Elisa kolmatta päivää eläkkeellä. Tämä oli hänen viimeinen puvustustyönsä teatterissa. Ohhoh. Elinan pikkusiskot eläkeläisinä, usk> Hienoja näkymiä, kun ajeltiin Ruotsin puolta Tornionjokea ylöspäin.
Poikettiin kahdessa kirjallisesti merkittävässä paikassa, ensin rajan yli Pelloon ja sitten takaisin ja Pajalaan. Rauhan raja, kuten Huovinenkin on todistanut, ei turhaa valvontaa. Pellossa erinomainen kahvipaikka Soikka, tuoretta pullaa. Vanha matkustajakodin rakennus, jossa asuimme Mollen kanssa keväällä 1970 kun Mukkaa haastateltiin ja elokuvaa suunniteltiin, jymöttää yhä paikallaan tien varressa, mutta autiolta näytti. Tullut sijaan pari uutta majoitusliikettä. Pajalassa emme kuulleet meänkieltä, mutta kirkon ympärys kierrettiin.
Muonioon ja Jerisjärvelle tulo ruhtinaallinen. Majassa eli hotellissa poronkäristystä, sitten jyhkeä savusauna ja jääkylmää uimavettä. Kyllähän friskasi pitkän ajon jälkeen. Ylellisiä paikkoja tällaiset keskellä entistä erämaata.
Suomi futiksessa kuten ennenkin: kohtalaisia tilanteita, mutta ei uskallusta maalintekoon. Ranska hallitsi odotetusti. Tapahtumaköyhä peli, mutta oma olo sitä parempi.
Vuokolta viesti: Huovis-kirja myyntilistalla kahdeksantena Zlatanin elämäkerran perässä, leipomis- ja sienikirjojen seassa. Ei hullumpaa. Emeritusproffa Juhani Niemi kirjoittanut sitä paitsi hyvän kritiikin Tampereen yliopiston Aikalaiseen. Olen kirjallisuudentutkimuksen dissidentti, hah.
Oli muuten hauska katsella Teemalta vanhaa Saarikoski-ohjelmaa, Tarkka ja kumppanit vakavina todistivat ja sankari itse pyöritteli suhdettaan kommunismiin. Hellyttävän historiallista. Viina ja vajottava aate nujersivat lahjakkaan kaverin.