Matti Klingen taidenäyttelyn avajaiset Cygnaeus-galleriassa Helsingissä.

Olemme nähneet Matin lukuisia teoksia nojallaan seinää vasten hänen asunnossaan, joten niistä oli poimittu vain pieni osa tähän retrospektiiviseen läpileikkaukseen pariin gallerian huoneeseen. Taiteilijalle tämä galleria tuntui olevan hyvin mieluinen, hän on tutkinut ja arvostanut Fredrik Cygnaeuksen elämäntyötä, ja onhan miljöö mitä historiallisin. Tarkoitus onkin, että näyttely innostaa ihmisiä käymään tässä hieman syrjään jääneessä kauniissa rakennuksessa Ullanlinnan vaiheilla..

Tilaisuus avautui yläkerrassa, mistä siirryttiin alakertaan itse maalausten äärelle. Lukuisia kansalaisia saapui paikalle, ”suurriistaa” ja meitä tavallisia tallaajia. Hauska oli tavata pitkästä aikaa Olli Alho, Anto Leikola ja Pentti Linkola, viimemainittu varsinkin hyväkuntoisen näköisenä. Pekka Korpisen kanssa muistimme kesäistä Ilmajokea ja kuulimme talvisodan muistomerkin toiveista täällä pääkaupungissa. Suomalaista veistotaidetta, viimeaikaisia monumentteja, arvostelimme verraten ankarasti.

Matin maalauksista Marjan suosikiksi nousi Luxembourgin puisto, minä puolestani arvostin kaunista koti-interiööriä. Klassinen öljymaalari on Matti, paksun värin käyttelijä, myös jokunen kevyempi työ joukossa. Yleisesti ihasteltiin hänen tuotteliaisuuttaan, tänä vuonna ilmestyy peräti kuusi teosta, joten ei ihme, että maalaukset eivät olleet uusimmasta päästä.

Taiteilija viittasi nachspieliin asunnossaan, mutta koska alku olisi arvatenkin venynyt, siirryimme Espalle, ensin Jugend-kahvilaan ja lopulta Kappeliin Jaanan ja Kuku Koistisen sekä Vesa vekkulin kanssa, Pehmeästi tummui elokuun lopun ilta kauppatorin vaiheilla juttujen risteillessä taiteesta ja kirjallisuudesta Lohjan miljöökysymyksiin. Samaan aikaan juhlittiin Tallinnassa Sofi Oksasen uutta romaania melko mittavin menoin. Kysymys leijui keskuudessamme: onko se riennettävä lukemaan heti vaiko vasta kiihkeimmän kohun laannuttua.