Joskus poikkeaa spontaanisti ilahduttava ohikulkija kuten nyt Kirsti Kontio-Ollila, taannoisten Längelmäen pitojen emäntä. Hän oli viihtynyt Frantsilan ruokakursseilla ja ajeli tänne kello kolmen kahveille. Rikasta kulttuurihistoriaa hän tuo muistoineen, varsinkin palasi mieleemme edesmenneen Aarni Krohnin joviaali hahmo ja koko Krohnien kulttuurisuku. Pekka Pöte Parkkistakin muistelimme, vanhaa norssia, hänkin jo kauan autuaitten runomailla. Tällaiset tapaukset virkistävät.

Samoin virkisti Marjan jumppa, jota voitiin pitkästä aikaa harjoittaa sinisen taivaan alla meidän pihassa eikä Ylivakerin konehallissa. Kuinka kovaksi kunto tässä kehittyykään, eilen jalkapalloa, tänään uintia ja soutua ja saunomista. Pyöräkin viipottaa kylätiellä.

Kesä on parhaimmillaan! Verkossa muhkea lahna. Ahvena ja hauki sukelsivat kalasoppaan. Olen aina luottanut elokuun pehmeisiin päiviin ja öihin, eikä ne petä nytkään.