Teatterikesää vähän sivusilmällä, kuitenkin virolaisen ryhmän NO72 esittämä The Rise and Fall of Estonia oli eilen Tampere-talossa aika kiinnostava elämys. Rosoinen kooste poliittisia sketsejä Viron eri kausilta, mutta paikoin osuva ja tuore. Jokunen suunnattu sisäiseen elämään, useimmat hyvin ymmärrettäviä meillekin. Yllätti hiukan esityksen synkkä, paikoin raastava sävy. Onko Viro jo henkisesti näin suurissa vaikeuksissa? Selviytyjäkansa teki itsestään rankkaa pilkkaa, onhan se kypsyyden merkki. Riemukas oli juttu taksikuskista ja englantilaisturistista. Myös sen tytön tarina, joka sai vanhemmiltaan katkerat haukut liityttyään vastoin parempaa tietoa pioneereihin. Metsäveljistä rohjettiin jo laskea hirtehistä pilaa. Hyviä keksintöjä, mutta myös rasittavaa huutamista ja rähjäämistä.

Koko esitys nähtiin jättivideolta liian voimallisen äänentoiston välittämänä, näyttelijät vain esittäytyivät alussa ja lopussa. Näin pikkuteatteri on kuulemma voinut maksimoida yleisönsä. Videotekniikka on viimeistä huutoa lähes kaikissa esityksissä nykyään.

Tänään kävimme pikipäin vain katsomassa Alman suunnitteleman, ohjaaman, lavastaman etc nukketeatterieksperimentin Kiputyttö, joka on valmistunut osana hänen vaihto-opintojaan Wroclawissa. Tinkimätön on siinä tytön taiteellinen linja, ei kosi ainakaan suuria joukkoja, mutta sisältää satuttavan eetoksen, yleispätevän tässä sorrettujen lasten maailmassa. Taitavasti kuljetti Alma yhdessä Iwona Makowskan kanssa laatimaansa nukkeparkaa. Taustalla soi Monika Kusin ja Alman suunnittelema musiikki. Tekniikasta vastasi entinen oppilaani Janne Hannula. Näitä Draaman vanhoja kurssilaisia oli paikalla useampia, samoin muita tuttuja kuten Pirkko Pilvinen tyttärineen ja Tintu Kontro.

Luovuimme suosiolla amsterdamilaisten esityksestä Husbands, sen sijaan veimme sisarensa esitystä katsomaan tulleen Ainon maalle kun oli näinkin kaunis ja harvinainen päivä. Nautimme savusiikaa ja aamulla keräämiäni kantarelleja, lämmittelin saunaa, uimme ja katselimme kisoja. Näin sujui päivä varmaan paremmin kuin teatterin pimeässä uumenessa.

Luojan kiitos Ruuskas-Antti toi sen kaivatun yleisurheilumitalin ja purjehtijat vielä toisen, joten Suomen virallinen tavoite täyttyi, mutta riittääkö se? Keihäänheitto oli raikas ja yllätyksellinen kisa, vanhojen mestarien on aika väistyä. Usain Bolt kruunasi kisat kolmannella kultamitalilla ja viestin maailmanennätyksellä. Mutta kävely vasta karmeaa katsottavaa oli päivällä, eikö tämmöinen pitäisi jo kieltää ihmisrääkkäyksenä.