Suuri jalkapalloturnee Valkeakoskelle. Pitko johdatti joukkueemme (Asko ja Artsi, Esa puuttui) kotikonnuilleen, ensin jalkapallomuseoon, joka onkin hämmästyttävän monipuolinen ja perusteellinen esitys lajin historiasta. Alansa ainut valtakunnassa, Euroopassa on kuulemma kolme vastaavaa. Saimme asiantuntevan esittelyn sulkemisajan jälkeen. Pitko kuuluu museon perustajiin.

Erityisesti kohautti seuruettamme suomalaisen joukkueen käsin kirjoitettu pikkutarkka viisumi pelimatkalle Tukholmaan, oliko se 1945, valvontakomission aikaa joka tapauksssa. Johan on meitä silloin valvottu tarkasti, palloilijoiden pituutta ja aviosäätyä myöten!

Sitten hilpaisimme tervehtimään Juhani Peltosta (liinatukkainen tuulennopea vasen laita, muistattehan) hänen galleriaansa. Jussi on kypsään ikään ehtiessään heittäytynyt taiteilijaksi ja muisteli meille jalkapallouraansa Hampurissa. Juuso Walden piti tähtipojastaan hyvän huolen vielä tämän lähdettyä kotimaasta. Vanha patriarkkainen Koski on tietysti kovasti muuttunut ja kutistunut, mutta saimmepa käsityksen sen entisyydestä ja nykyisyydestä.

Pitko vei meidät lopulta VIP-tiloihin Tehtaan kentälle, missä nautimme safkaa ja olutta ja olimme pian hyvässä vireessä seuraamaan Haka-Inter matsia. Täällähän Pitko on kuningas omiensa joukossa, ja saimme jakaa kunniaa hänen siivellään: meitä kävivät kaikki merkkimiehet tervehtimässä Juha Niemelästä ja Jaakko Holkerista alkaen. Mixu Paatelainenkin siellä tutkiskeli peliä, jonka tasossa ei totta puhuen ollut hurraamista. Inter voitti 2-0 takkuisen pelin, ja Hakan tilanne näyttää entistä heikommalta, mutta ihmeen vaatimattomin ottein liigan kärkeäkin hallussa pidetään. Joku avainpelaaja on Interissä loukkaantunut, mikä näkyi kokonaisuudessa liiaksi.

Mutta tutustuminen Tehtaan kenttään kannatti ehdottomasti, taas on yksi urheilupyhättö tutkittu. Seikko Eskola kertoi käyvänsä täällä silloin tällöin Urjalan mökiltään ihan tunnelman vuoksi. Ehkä se nyt ei ollut parhaimmillaan, mutta aavistuksia vaistosimme.

Ehdimme hyvin kotiin seuraamaan vielä miesten satasen semifinaaleja ja finaalia. Usain Bolt on ihme, joita luoja joskus huvikseen muotoilee. Kaiketi hän pelleilyllään pitää yllä rennon vireen. Kazakstanilainen kolmiloikkaajatar oli vastakohtana hennon hurmaava heinäsirkka, ja Unkarin voimaveikolta lensi leka murskaavaan kaareen. Mutta voi Suomi-parkaa jälleen, kaiken päätteeksi Keskisalon keskeytys. Ei nyt enää huonommin voisi mennä. Naisten maraton sujui kuin Godot’n näytelmä: Waiting for Leena. Jonnekin sadan paremmalle puolelle hänen sijoituksensa sentään nousi. Iloitaan me vaan brittien juhlista, joita tennisvoitto jatkoi.