Pitkä urheilupäivä eilen. Innostuin jopa naisten 7-ottelusta. Ihmeellisiä naisia. Näyttää siltä, että brittien hellimä Ennis pitää pintansa, vaikka liettualainen voimanainen on kova vastustaja. Kuulantyönnössä, monessa muussakin lajissa vanhat mestarit jatkavat hallintaa. Uusien on vaikea ponnistaa esiin.

Keskisalon juoksua finaaliin juhlitaan jo kuin kultamitalia. Vaatimukset ovat vähentyneet. Hyvä kiri Keskisalolla oli, mutta Sandells juoksi komeasti mutta tyhmästi ja simahti täydelleen. Sinänsä ihmeellistä nähdä suomalaisten juoksevan, jopa kärjessä. Yksi poika sen sijaan ui puoli minuuttia hitaammin kuin kotialtaissa.

Rehkin itsekin ankarasti. Aamulla torilla, sitten ruohonleikkuu pihassa ja rannassa, saapuu sitten poikani Vilho ja rakensimme vanhoista parruista tyylipuhtaan terassin Tusculumin eteen; olen sitä suunnitellut vasta tämän vuosituhannen. Välissä saunan lämmitys ja illalla nautinnollinen saunonta. Pojan kuulumiset myönteisiä. Vaihtanut asuntoa ja perustanut uuden bändin, mikäs siinä. Uusia työtilaisuuksiakin tarjoutuu toimittajalle näinä kireinä aikoina.

Saunasta tultua kuuntelimme radiosta kirjallisuuspiiriä, aika hyvä keskustelu Sillanpään eepillisestä sarjasta Ihmiset suviyössä. Erityisen ansiokasta oli, että Juha Hurme nosti Diktoniuksen kirjeet Sillanpäälle ja Koskela vahvisti pitkän Nobel-ehdokkuuden. Yhä vielä ihmiset luulevat, että palkinto tuli Sillanpäälle vain siinä talvisodan tuoksinassa. Lasse aivan oikein tähdensi, että ehdokkuus alkoi jo 1920-luvulla ja palkinto myönnettiin ennen kuin talvisota puhkesi. Sat sapienti, mutta kuka ottanee muistavaan varteensa. Innostuin itsekin soittamaan ohjelmaan, mutta ihan varma en ole sen puhutun unisitaatin sijaintipaikasta. Kunhan arvuuttelin. Muistutin Nokian puukotuksen hämmästyttävän tarkasta todellisuustaustasta ja kirjailijan tavasta kerätä aineistoa. Kaisa Pulakka uskalsi urheasti arvailla teoksen taiteilijan yhteyksiä Sillanpäähän itseensä. Tällaisia tulkinnan majesteettirikoksia tarvitaan. Kaikkiaan Sillanpään merkitys pikkusen taas koheni ohjelman myötä, kiitos siitä.

Yllättävän vähän puhuttiin teoksen luontokuvauksesta, siitä suviyön fiiliksestä, jonka loihtijana Sillanpää on meillä ylivertainen ja tietysti kautta pohjolan, uskoisin. ”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan, on vain viipyvä ja viipyessään hiukan himmenevä ehtoo…” – Se alku kannattaisi vaatia kouluissa ulkoa, kuten ruotsalaiset tuntevat Strindbergin Röda rummetin alun ja ranskalaiset ja venäläiset omat klassikkositaattinsa.

Mahtava brittiläisilta Lontoossa! Tässä ihan tempautuu englantilaiseksi mitä pitemmälle kisat etenevät. Ennis piti, pituushyppääjä Rutherford leiskautteli komeasti ja kaiken kruunasi kympin finaali, missä etiopialaisten ja kenialaisten rintama viimeinkin murtui. Upeata katseltavaa!