Tässä hätkähdin Aamulehden isohkoon juttuun Huovis-kirjasta. En tosiaan arvannut, että se heti noteerataan. Itse en ole kirjaa vielä nähnyt. Erik Ahonen kirjoittaa kohtuullisen myönteisesti, mutta ei alkutölväisystä päätellen tunne Aila Meriluodon päiväkirjoja tai romaaniakaan (Peter-Peter). Niissä vasta olisi hänelle nolosteltavaa, paljon enemmän kuin elämäkerrassani. Pikemmin pidättelin kuin tunkeilin mielestäni. Mutta naiskirjailijalle sallitaan ihan toiset vapaudet kuin tällaiselle ”Suomen viriileimmälle kirjallisuusmiehelle”, hehheh.

Peli on kuitenkin avattu ja hyvä niin. Kirjasyksy sen kuin aikaistuu. Mutta toisaalta kaikki hukkuu nyt olympiahuumaan ja eurokriisiin ja Syyrian verilöylyihin. Hämeenkyrön Sanomat esitteli laajasti uuden rock-yhtyeen Egokills ja varsinkin sen rumpalin. Pankaas merkille!

Eilen saunottiin Arin ja Sirpan kanssa, ja siinä vasta viriili nainen tämä kasvatustieteiden tuore tohtori, joka aloittaa lehtorina Jyväskylän yliopistossa. Ensi kesän näytelmää Myllykolussa markkinoidaan pian semmoisella vauhdilla, että kirjoittaja ei pysy perässä muista puhumattakaan. Sain jo nyt aiheelle omistetun paidan! Annas katsoa mitä vielä saadaan aikaan.

Loistava tuokio oli muuten laituritanssi täyden kuun valaisemana Koskisen Sakarin valssin tahdissa. Sirpa on soittanut sen pikkutyttönä viululla ensimmäisten Sata Häme Soi -konserttien aluksi, ja sama kappale oli meidän häävalssimme aikanaan Elinan kanssa.

Arin älypuhelin tiesi, että Michael Phelps voitti sittenkin sen henkilökohtaisen kullan sekauinnissa, mitä tapausta sopii juhlistaa kaiken muun ohessa. Mutta Suomi-parka. Onkohan kuten Kalle Isokallio äsken jälkiviisaana murjaisi, että huippu-urheilun tukeminen tulee meillä todella halvaksi, koska ei ole yhtään huippu-urheilijaa. Kaikesta huolimatta jähmetyn pian seuraamaan kuulantyönnön karsintaa – eikä yhtään suomalaista. Yrjölän Matti vuodattanee yhden lojaalin krokotiilinkyyneleen.